Viime viikkoina eri somealustoilla Instagram mukaan lukien on näkynyt paljon postauksia ja keskustelua hevospiireissä tapahtuvasta somekiusaamisesta. Olemme itsekin kirjoittaneet viime syksynä blogiin nettivalmentajista ja somettajan kehon julkisesta ruotimisesta ja tällä kertaa ajattelimme puhua somekiusaamisesta yleisesti.

Vuosien someharrastamisen myötä meille on silloin tällöin sadellut epäasiallisia viestejä postilaatikkoon taikka olemme niitä saaneet lukea netin eri keskustelualustoilta. ”Kanelin aikana” negatiivisten kommenttien kirjoittelijoiden määrä pysyi kuitenkin pääosin aisoissa, eikä ainakaan meidän korviin kantautunut törkyviestejä edes viikottain. Nisun oston jälkeen taas homma niin sanotusti räjähti käsiin. Pahinmillaan saamme kymmeniä suoranaisessa kiusaamistarkoituksessa kirjoitettuja viestejä päivittäin. Milloin on diagnosoitu hevonen kipeäksi (arvon nettiraadin mukaan Nisulla on ainakin IBD ja kaviokuume), ratsastajat mielenterveysongelmaiseksi ja syömishäiriöiseksi sekä ylimieliseksi ja lihavaksi ja meidän molempien ratsastus tietysti huonoksi. On milloin kommentoitu hevosta treenattavan verenmaku suussa kiireellä ja toisaalta aivan liian hitaasti maasta käsin lönkytellen ja vapaapäivillä pilaten. On ruodittu kaikki arkiset hevosenomistajan valinnat satulan kalleudesta hevosen pitopaikan ja -tavan sopivuuteen ja kuolainten sekä kenkien käytön tarpeeseen.

Usein näitä kommentteja kirjoittavat tuntuvat tietävän tosielämän realiteetit paremmin kuin me itse ja unohtavan, että Nisun ympärillä (etänä ja kirjaimellisesti) häärää joukko ammattilaisia ja sen aidosti tuntevia ihmisiä. Lisäksi vaihdamme heppakuulumiset keskenämme päivittäin aina Nisun kakan koostumuksesta ratsastuksellisiin kuulumisiin – kaiken taustalla on siis paljon enemmän, kuin yhden ihmisen subjektiivinen näkemys ja ajatustyö.

Perustimme instatilimme alunperin Kanelin päiväkirjaksi ja somejulkisuus on yllättänyt meidät täysin. Vuosien saatossa ja seuraajamäärän kasvaessa asiaan on jo tottunut ja somesta on tullut osa hevosharrastustamme sekä keino olla vuorovaikutuksessa muihin hevosihmisiin. Parasta ison heppasomen ylläpitämisessä onkin ehdottomasti se, että pääsee keskustelemaan toisten hevosihmisten kanssa. Olemme käyneet viestitse lukemattomia keskuteluja hevosista, avartaneet näkökantojamme, oppineet uutta ja kasvaneet ihmisinä – toivottavasti olemme voineet omalta osaltamme tarjota antoisia keskusteluja myös teille seuraajille.

Koska vuorovaikutus on meille tärkeää, haluammekin tarjota postauksissamme aina mahdollisuuden kommenttikentässä keskusteluun. Meille keskustelu ei ole pelkkiä sydänkommentteja tai ihkutusta, vaan vastavuoroista ajatustenvaihtoa. Emme esimerkiksi sensuroi kommentteja tai kriittisiä lähetymisiä aiheeseen, vaan pyrimme vastaamaan eriävään mielipiteeseen rakentavasti ja oman kantamme perustellen. Monia keskusteluja on jatkettu yksityisviestitse ja moni (asioista eri mieltä olevakin) on osoittautunut fiksuksi keskustelukumppaniksi. Ajatusten vaihto hyvässä hengessä on aivan mahtavaa. Kirjoittaessamme eri aiheista toivommekin, että keskustelua pääsisi syntymään ja siksipä pyrimme tarjoamaan mahdollisuuksia keskusteluun mm. kysymysboksien ja direviestien kautta. Koska pyrimme tarjoamaan asialliselle keskustelulle useammankin eri kanavan, on erityisen ikävää, että usein keskustelu ja kritiikki (tai ”kritiikki”) ohjautuu anonyymeille keskustelupalstoille.

Meiltä kysytään usein, miksi pidämme Tellonymiä auki, vaikka sinne tulee paljon epäasiallisia kommentteja. Suurin osa Tellonymiin tulevista viesteistä on asiallisia ja joukkoon mahtuu paljon seuraajien henkilökohtaisia kertomuksia ja ajatuksia, joita kirjoittajat eivät halua tai uskalla kertoa julkisesti (ja usein myös toive olla julkaisematta näitä viestejä, mitä kunnioitamme). Mielestämme on ok tarjota seuraajillemme sellainen kanava, jossa voi kertoa omia kokemuksia, ajatuksia ja mietteitä anonyymisti. Joukkoon mahtuu toki aina vihakommentteja, mutta usein nämä ovat niin huonosti argumentoituja ja selvästi vain loukkaamistarkoituksessa kirjoitettuja, ettemme jää murehtimaan niitä turhaan.

Olemme mielestämme hyvin tavallisia hevosharrastajia ja ratsastajia, emmekä kerrassaan ymmärrä, mikä toiminnassamme on sellaista, mikä suututtaa ihmisiä niin paljon.

Se, että meille on mahdollista lähettää viestejä anonyyminä, ei tarkoita, että viestien lähettäjällä olisi oikeus kirjoittaa mitä vain. Olemme muutaman vuoden someurallamme huomanneet, että olipa linkki Tellonymiin auki tai ei, kiusaajat löytävät tiensä aina jollekin alustalle. Tellonymlinkin pitäminen ja siellä ”kritiikkiin” vastailu tuntuu pitävän kiusaamisen poissa foorumeilta ja näin meillä on mahdollisuus kontrolloida sitä sekä oikaista virheellisiä väittämiä. Tellonym-linkin ollessa suljettuna on keskustelu (tai kiusaamisketju) ollut hevostalli.netissä ja Jodelissa aktiivisempaa.

Emme ole ainoat somettajat, jotka joutuvat usein myrskyn silmään: hevostalli.nettiä selaillessa tunnistaa tuon tuostakin aloituksia, jotka on tehty puhtaasti tiettyjen somettajien mustamaalaamistarkoituksessa. Usein somettajien perusteetonta kritisointia yritetään puolustaa sanomalla, että itsepä somettaja on itsensä tyrkylle nostanut. Tarkoittaako se, että joku on sometilillään noussut suosioon sitä, että on hyväksyttävää joutua vihaviestien ja perättömien juorujen tulilinjalle? Mielestämme niin kauan, kun eläimestä pidetään huolta asianmukaisella tavalla, somettajilla on oikeus toimia hyväksi katsomallaan tavalla hevosten parissa, oikeus omiin mielipiteisiin ja oikeus puolustautua perätöntä lokaa vastaan. Tapoja toimia oikein hevosten kanssa on niin monia, eikä makuaisoista voi kiistellä. Ennen nasevan kommentin tai keskustelunaloituksen kirjoittamista voi miettiä, että somettaja hyvinkin todennäköisesti on toiminnassaan ottanut useita eri näkökulmia huomioon ja pyrkinyt toimimaan tilanteessa itselleen ja hevoselleen parhaalla mahdollisella tavalla siinä hetkessä.

Anonyyminä kiusaaminen on raukkamaista, mutta yhtä inhottavaa on saada kiusaamistarkoituksessa lähetetty viesti kirjoittajan omilla kasvoilla ja nimellä. Usein kasvottomuus liitetään törkeisiin kommentteihin, mutta ainakin me olemme saaneet erittäin julmia viestejä viestiboksiin aivan ihmisten omilla profiileilla. Esimerkiksi jokunen viikko sitten saimme yksityisviestitse ”asiakaspalautetta” (kyllä, luit oikein) keski-iän ylittäneeltä henkilöltä, joka kertoi, kuinka meidän tulisi harrastaa ja päivittää sosiaalisen median kanaviamme. Toinen hiljattain omilla kasvoilla lähetty viesti koski Kanelin kuolemaa: jättämällä noudattamatta Hevostietokeskuksen ja eläinlääkärin ähkynhoito-ohjeita olisimme kuulemma voineet pelastaa Kanelin suolenkiertymältä, joten kuolema oli meidän syymme.

Onneksi niin Instagramissa kuin Tellonymissä on mahdollisuus estä käyttäjä, jos alkaa tuntua, että viestisisältö on törkeää ja selvästi kiusaamismielessä laadittua. Meidän kynnyksemme anonyymien törkyturpien estoon on pienempi kuin omilla kasvoillaan esiintyvien seuraajien, mutta nykyään myös Instagramissa olemme ottaneet käyttöön estämisen, mikäli joku on ottanut asiakseen tuutata jatkuvasti negatiivissävytteistä arvostelua. Estäminen Instagramissa on meille äärimmäinen toimenpide, ja tähän vaihtoehtoon päädyttäessä estetty on saanu mennä melkoisen pitkälle ”kritisoinnissaan” – parhaimmillaan tällainen henkilö on vuodesta toiseen laittanut jatkuvalla syötöllä negatiivista kommenttia yksityisviestitse, vastannut kaikkiin Instagram kyselyihimme sen ”Nisu on kipeä” -vaihtoehdon ja arvostellut videoiden kommenttikentässä hevosen askellusta.

Lähettäessäsi ilkeän viestin, et voi koskaan tietää, mitä ruudun toisella puolen on meneillään. Olemme onnekkaassa asemassa siinä mielessä, että terveen ja hyvän itsetunnon sekä toistemme vertaistuen ansiosta olemme pystyneet suhtautumaan kiusaamiseen olankohautuksella, mutta kaikkien kohdalla tilanne ei varmastikaan ole tämä. Kiusaaminen jättää aina jäljet. Kukaan ei koskaan voi tietää, mitä toinen ihminen käy parhaillaan läpi. Esimerkiksi meille vuosi 2021 oli henkisesti raskas, sillä Kanelin lisäksi menetimme läheisen ihmisen, emmekä hyvästä psyykkisestä terveydestä ja toistemme vertaistuesta huolimatta olisi kaivanneet hakemalla haettuja somekohuja ja turhasta triggeröitymistä. Onneksi some on meille edelleen pääasiassa kuitenkin iloisen ja positiivisen harrastamisen kanava, ja tarjoaa moninkertaisesti enemmän hyvää kuin huonoa.

Se, että joku tykkää kirjoittaa blogia tai päivittää Instagramia ei tarkoita, että hänen olisi hyväksyttävää joutua jatkuvan arvostelun, perättömien juorujen tai suoranaisen kiusaamisen kohteeksi. Jokaisella on oikeus hevosharrastuksesta nauttimiseen (ja siitä päivittämiseen somessa) ja omiin toimintatapoihin sekä mielipiteisiin (poislukien tietysti tapaukset, joissa kyse on esimerkiksi väkivallasta eläintä kohtaan tai muusta eläinsuojelullisesti rikkomuksesta). Omaan nettikäyttäytymiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Toisen haukkuminen netissä tuskin kertoo haukuttavasta mitään, vaan ennemminkin haukkujan omista epävarmuuksista. Toivomme todella, että kenenkään ei tarvitsisi tulla kiusatuksi rakkaan harrastuksen vuoksi: oli kyseessä sitten ratsastus, somettaminen tai vaikka postimerkkien keräily.