Yksi toivotuimmista asiapostaustoiveista on jo parin vuoden ajan ollut hevosen kipu. Olemme tietoisesti pyrkineet välttämään mielipiteitä jakavaa aihetta ja muurahaispesään tikulla sohimista, sillä emme ole hevosen kivun asiantuntijoita, eli eläinlääkäreitä. Tätä postausta lukiessa kannattaakin pitää mielessä, että kirjoitamme aiheesta harrastajan näkökulmasta. Siispä tämä ei ole ”näin tunnistat hevosen kivun” -opastuspostaus – mikäli tarvitset apua hevosesi terveydentilan arvioinnissa, käänny somepostausten sijaan eläinlääkärin puoleen.

Internet tuo hevosharrastajille yhä enemmän mahdollisuuksia osallistua hevosen terveyttä ja sairautta koskevaan tiedonhankintaan ja keskusteluun. Googlaamalla ”hevosen kipu” tulee vastaan useita artikkeleita, joista lähdekriittinen tiedonhakija osaa varmasti valikoida luotettavat lähteet. On upeaa, että hevosharrastajat hakevat tietoa hevosten sairauksista, kipukäytöksestä ja kivun hoidosta sekä keskustelevat niistä eri somealustoilla ja palstoilla. Hevosen terveys ja hyvinvointi on harrastuksemme peruspilari ja hevosen terveydentilan sekä siinä tapahtuvien muutoston seuraaminen on jokaisen hevosenomistajan velvollisuus.

Monien aiheeseen liittyvien eläinlääketieteellisten julkaisuiden tavoin myös suomalaisen Iina Brotheruksen eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielmassa Hevosen kivun tunnistaminen ja arviointi todetaan, että hevosen kivun luotettava tunnistaminen ja sen vakavuuden arviointi on tärkeää, jotta kipua pystytään hoitamaan täsmällisesti ja mahdollisimman objektiivisesti. Erityisen tärkeää se on eläinlääkärin kliinisen työn päätöksenteon kannalta: koska kivun mittaaminen on subjektiivisen kokemisen takia mahdotonta, tulisi eläinlääkärin perustaa päätöksensä kivun kokemisesta epäsuorasti kertoviin tunnusmerkkeihin, kuten hevosen käyttäytymiseen ja fysiologisiin määreisiin. Koska hevoset ovat yksilöitä ja eri hevosten tapa ilmentää kipua voi poiketa toisistaan, on tärkeää, että myös hevosen omistaja (tai muu henkilö, joka tuntee hevosen normaalitilassa) tunnistaa sen kipua. (Brotherus, 2018).

Hevosen kivun määrittely on haastavaa, sillä kipu muodostuu ääreishermoston kipureseptoreiden aktivaation lisäksi yksilön omasta kokemuksesta, johon vaikuttaa mm. yksilön rotu ja temperamentti. Hevosten kivun arvioinnin tekee erityisen hankalaksi se, että hevoset ovat saaliseläimiä ja ne ovat kehittyneet taitavaksi kivun peittämisessä, jotta saalistajat eivät havaitsisi heikkoja yksilöitä. Kivun tunnistaminen varhaisessa vaiheessa voi olla haastavaa, ja toisaalta uhkaavassa tilanteessa hevosen pelko voi johtaa vahvankin kipukokemuksen peittymiseen. (Brotherus, 2018).

Hevosten akuutit kivun merkit, kuten ähky ja selkeä ontuminen ovat tuttuja hevosenomistajille ja varmasti jokainen hevosharrastaja on törmännyt näihin ainakin teoriassa. Selkeän, kovan ja tunnistettavan kivun lisäksi hevonen voi tuntea lievää epämukavuutta tai jopa kohtalaista kipua, josta se näyttää vain hienoisia merkkejä. Voi jopa olla, että hyvinkoulutettu hevonen, joka on tottunut tekemään mitä siltä pyydetään, ei näytä vaivojaan edes tarkkasilmäiselle ja valveutuneelle omistajalleen. Saaliseläiminä hevoset piilottelevat kipuaan todella hyvin. (Hevoseni.fi).

Pieneltäkin tuntuvat poikkeavuudet hevosen käyttäytymisessä voivat kieliä epämukavuudesta: jos hevonen yht’äkkiä muuttuu hankalaksi saada kiinni, hermoilee sitä harjatessa tai satuloidessa, pukittelee, potkii tai näykkii, rouskuttaa kuolainta jne., se mahdollisesti kertoo kivusta. Kaikilla hevosilla on hetkiä, jolloin ne käyttäytyvät normaalista poikkeavasti eikä näillä yksittäisillä tapauksilla ole taustalla välttämättä mitään vakavampaa syytä. Usein omistaja on kuitenkin se henkilö, joka huomaa pienetkin muutokset hevosensa käyttäytymisessä ja pyytää tarvittaessa eläinlääkäriä tutkimaan hevosen (tarvittaessa useampaankin kertaan). (Hevoseni.fi).

Kuten jo aiemmin todettiin, on tärkeää, että tietämys hevosen kivusta ja kipukäytöksestä on lisääntynyt. Kuitenkin siinä vaiheessa mennään pahasti metsään, kun omaan googlailuun ja esimerkiksi yksittäisen somettajan subjektiivisiin kokemuksiin perustuvaa ajattelua aletaan pitää pätevämpänä, kuin lisensiaatin tutkinnolla varustetun eläinlääkärin tietotaitoa (itseasiassa kirjoitimme tätä asiaa käsittelevän postauksen viime kesänä, pääset lukemaan sen tästä). Rehellinen mielipiteemme aiheesta on, että ainakin sosiaalisessa mediassa on meneillään jonkinlainen kipubuumi. Esimerkiksi meidän kohdallamme tämä kulminoituu lähes viikottain saamiimme kommentteihin, joissa joku ”vähän enemmän tiedostava henkilö” ottaa asiakseen analysoida Nisulla kipuilmeitä niin ratsastus-, rapsutus- kuin pönötyskuvienkin perusteella.

Ei liene tarpeen sanoa, että sosiaaliseen mediaan ladattujen videoklippien tai kuvien perusteella on mahdotonta tehdä paikkaansapitäviä analyysejä hevosen kivusta, ellei kyseessä ole aivan äärimmäinen tapaus, jossa käsillä ovat jo eläinsuojelulliset rikkomukset. Tällöin oikea osoite ja velvollisuuskin on tottakai kääntyä asiassa viranomaisten puoleen. Mikäli tallilla tai somessa törmää kipeän oloiseen hevoseen, kannattaa huomioista keskustella rakentavasti hevosen omistajan kanssa nettikommentoinnin sijaan – ehkäpä klinikka-aika on varattu, hevosella on jo meneillään lääkekuuri vaivaan x tai sitten kaikki on, kuten pitääkin ja epäilykset ovatkin vain ylianalysoinnin tulista. Syyttely, ilkeily tai mustamaalaaminen eivät auta ketään, vaan todennäköisemmin saavat niiden vastaanottajan puolustuskannalle. Ja ennen kaikkea kannattaa oikeasti miettiä, perustuvatko epäilykset vieraan hevosen kivusta epämääräisiin netistä poimittuihin ohjeisiin ja omiin kuvitelmiin vai esimerkiksi kuusi vuotta kestävän eläinlääkärin tutkinnon ja työkokemuksen tuomaan tietotaitoon.

Itse olemme aina olleet kiitollisia, mikäli tallikaverit tai muut hevosemme tuntevat henkilöt ovat huomanneet jotain poikkeavuuksia Kanelin tai Nisun käytöksessä ja soittaneet tai laittaneet viestiä asiasta, oli sitten kyseessä väärä hälytys tai orastavat katastrofin ainekset. Kun asiasta sanoo oikeasti hyvässä hengessä, voi hevosenomistaja varmasti hevosen parhaiten tuntevana henkilönä sitten tehdä omat johtopäätöksensä ja tarvittavat lisätoimenpiteet asialle, kuten seurata tilannetta tai konsultoida eläinlääkäriä.

Mitä ajatuksia aihe herättää?

Lähteet:

Brotherus, I. Hevosen kivun tunnistaminen ja arviointi, 2018. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma, kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osasto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.

Kuinka hevonen ilmaisee kipua. Hevoseni.fi.