Alkukesästä valotimme jo hieman, kuinka hevosharrastuksemme Kanelin poismenon jälkeen tulee jatkumaan: jossain vaiheessa hankimme molemmat oman hevoskaverin ratsastuskäyttöön. Koronan vuoksi hevosmarkkinat eivät ole juuri nyt parhaimmillaan, eikä meistä kummallakaan ole vielä selkeää ajatusta siitä, millaista hevosta tai isoa ponia lähteä etsimään. Hevonen on kallis sijoitus, joten näin korona-aikana hevosten hintojen ollessa pilvissä ja tarjonnan ollessa heikkoa, ei kannata sännätä setelitukku kourassa suunapäänä ensimmäisen kaviokkaan kimppuun. Kanelin poismenosta on vasta reilu kuukausi, joten mitään hätiköityjä päätöksiä ei tarvitse tehdä.

Tämä postaus on höystetty 2013-2014 ratsastuskuvilla.

Pikkuponin omistamisen vuoksi meillä molemmilla on pidempi tauko ratsastuksesta. Ennen tätä ratsastimme molemmat aktiivisesti ratsastuskoulujen ryhmätunneilla ja tämän jälkeen useita vuosia liikutus-, vuokra- ja ylläpitohevosilla niin omaksi iloksi itsenäisesti kuin opetuksessa, pienimuotoisesti valmentautuen ja minimaalisesti kisaten. Oman ei-ratsu-varsan kanssa ratsastus jäi kuitenkin taka-alalle ajanpuutteen ja ratsastuskiinnostuksen vähenemisen myötä. Aino aloitti ratsastustunnit Rovaniemellä viime syksynä helpottamaan talli-ikävää (Kanelihan asui viimeiset kaksi vuotta Annin luona Mikkelissä) ja kävimmekin itseasiassa kesäkuun alussa yhdessä Rovaniemellä ratsastustunnilla. Tämän innoittamana Annikin varasi kausikortin ratsastustunneille Mikkeliin, elokuussa alkavia ratsastustunteja odotellaan jo kuumeisesti! Yksikään tunti satulassa ei ole hukkaan heitetty, joten aktiivisen ratsastusharrastuksen henkiinherättely meidän molempien osalta on varmasti hyvä päätös tulevaisuutta ajatellen.

Miksi ratsastuskouluun eikä vaikkapa ylläpitohevosta?
Halusimme molemmat palata takaisin ratsastuskouluun, sillä vaikka ratsastusvuosia molemmilla on takana kaksinumeroinen luku, ovat taidot päässeet ruostumaan pitkän ratsastustauon aikana (tai vaikka asiat ovat varmasti lihasmuistissa, ainakaan kehitystä ei ole tapahtunut). Lisäksi olemme molemmat ennen taukoa ratsastaneet pääasiassa erilaisilla yksityishevosilla, joten hyvin erityyppisillä tuntihevosilla ratsastus ratsastuksenopettajan valvonnassa tekee varmasti hyvää – ja palauttaa vielä tukevammin maan pinnalle 😀

Koska meillä kummallakin on tarkoituksena ostaa uudet hevoset lähitulevaisuudessa, ei ylläpitohevoseen sitoutuminen ole kannattavaa. Se ei myöskään olisi oikeasti oma, eikä viiden vuoden poninomistamisen jälkeen toisen hevosesta huolehtiminen 100% rahallisella panostuksella tunnu houkuttelevalta. Sen sijaan itsensä kehittäminen ratsastajana on tässä tilanteessa järkevä vaihtoehto, josta hyödymme molemmat sittenkin, kun uudet hevoset löytyvät.

Mitä odotamme ratsastustunneilta?
Hevoseton on huoleton, joten hevosenomistajan näkökulmasta ratsastustunneilla ehdottomasti parasta on se, että saa keskittyä aivan täysin ratsastamiseen ja ratsastajana kehittymiseen – tallin henkilökunta huolehtii kaiken muun. Tietystikään tuntiratsastajana ei pysty tutustumaan hevosiin paremmin, mikä on sääli. Toisaalta tämäkin on hyvä, niin ei tule kiinnyttyä liikaa hevosiin, sillä oman osto siintää mielessä.

Monenlaisilla hevosilla ratsastaminen kehittää valtavasti, joten olemme molemmat innoissamme erilaisiin hevosiin tutustumisesta. Aino on jo lähes vuoden verran ratsastanut tunneilla, ja sen kyllä huomaa: kun olimme vastikään Rovaniemellä yhdessä ratsastustunnilla, Aino ratsasti superhyvin (t. tästä kateellinen Anni). Koska seuraavat hevosemme tulevat olemaan ratsuja, ei valvovan silmän alla ratsastamisesta ennen uusien hevosten löytymistä ole haittaa, päin vastoin! Pitkän tauon jälkeen ratsastusrutiini on hukassa ja perusratsastuksessa on tekemistä, joten esimerkiksi koeratsastuksia ajatellen on hyödyllistä, että hommaan on jonkinlainen tuntuma. Ja emmepähän sitten heti pilaa uusia hevosia osaamattomuuttamme.

Aiommeko käydä uusilla hevosilla tunneilla?
Tietysti. Pelkkä itsenäinen ratsastus ei kehitä ja aiheuttaa pahimmillaan ongelmia. Olisi järjetöntä hankkia hevoset ratsukäyttöön ja pilata ne tieten tahtoen tumpeloimalla. Meillä molemmilla on ajatuksena ratsastaa tulevaisuudessa säännöllisesti opettajan/valmentajan opastuksessa ja tämän lisäksi myös harjoitella itsenäisesti – kunhan nyt päästään sinne hevosenostoon asti. Kummallakaan meistä ei ole haaveissa vaativalla tasolla kisaaminen, mutta olisihan se nyt kiva, jos joskus tulevaisuudessa voitaisiin rämpiä seura- ja aluetasolla heA-luokkia 😀

Nyt odotellaan innolla elokuuta, kun molempien valitsemilla talleilla starttaavat syyskauden tunnit.