Aika ajoin saamme kysymyksiä siitä, onko Kaneli meillä loppuelämän kodissa vai aiommeko kenties jossain vaiheessa myydä sen
Kun kesällä 2016 otimme 9kk ikäisen Kanelin ylläpitoon, sitä ei oltu käsitelty, vuoltu, raspattu, madotettu tai tutkittu eläinlääkärin toimesta koskaan. Silti tuo pieni, ihmisiä pelkäävä ja pörröisen otsatukkansa alta pälyilevä otus varasti sydämemme ja teimme sen, mistä kaikki varoittavat: ostimme hevosen säälistä ja täysin extempore. Oli selvää, että poni tarvitsi “täysremontin”ja pysyvän kodin, jossa se saa huolenpitoa. Kauppakirjat ponista kirjoitettiin sen oltua meillä noin kuukauden päivät ja vaikka emme koskaan olleet haaveilleet tiikerinkirjavasta ponista, maksoimme silti ylihintaa “värilisän vuoksi”, jotta saisimme Kanelin omaksemme. 
2016 – Kanelin saapuessa meille jo ponin ulkoisesta olemuksesta saattoi päätellä, että sillä oli loisia: karva vatsan alla oli kiillotonta ja takkuista, vaikka oli kesäkuu.

Siinä sitä oltiin: kaksi opiskelijaa reilun metrin korkuisen risteytysponivarsan omistajina, vaikka tarkoituksena oli ollut hoitaa ensin molempien yliopisto-opinnot ja hankkia vasta tämän jälkeen kauan haaveilemamme suomenhevosratsu parempaan harrastamiseen. Kanelin tallipaikan löytymisen ja poniin liittyvien kustannusten rahoituksen suhteen ei ollut ongelmaa, koska kävimme molemmat töissä opiskelujen ohella ja koska pitkän hevosharrastuksen aikana molemmille oli kertynyt kokemusta varsoista ja nuorista, tiesimme, että Kanelinkaan kanssa tuskin tulisi ongelmia.
2016 – myös hammaspiikit ja pitkät kaviot saivat kyytiä kesän aikana.
Alusta alkaen meille oli selvää, että koska poni oltiin ostettu, siitä pidettäisiin huolta parhaalla mahdollisella tavalla. Pienikin poni ansaitsee, että sen perustarpeista, kuten laadukkaasta ravinnosta, riittävästä liikunnasta ja mahdollisimman lajityypillisen elämän mahdollistamisesta sekä terveydenhuollosta pidetään huolta. Selvää oli myös, että Kanelia hoidettaisiin ja kohdeltaisiin kuin isompaakin lajitoveria: poni ei ole lasten lelu tai söpö hupiväline, jonka ei söpöytensä vuoksi tarvitse käyttäytyä tai jonka kanssa ei tarvitse olla “niin justiinsa”. 
2016 – Kaneli on ollut pienestä asti maailman paras poni.
Kanelin osto sai paljon ihmetystä osakseen ja monen oli hankala käsittää, miksi olimme ostaneet pienen ponivarsan, jolla kumpikaan ei voisi ratsastaa tai jolla ei muutenkaan voisi tehdä “mitään järkevää” moneen vuoteen. Todellisuudessa Kanelin kanssa ei puuha loppunut: kaviot, hampaat, rokotukset ja sisäloistilanne pitivät huolen, että kalenterista löytyi säännöllisesti merkintöjä ja olipa Kanelin rekisteröinti 10kk iässäkin melkoinen prosessi, jonka aikana viestejä Hippoksen kanssa vaihdettiin melkoisesti. Samalla, kun ponin perusterveyttä huollettiin, riitti sen kanssa puuhaa niin perustapojen kuin alkavan ajo-opetuksenkin suhteen. 
2016 – yksivuotissynttäreiden aikaan poni oli vielä oikea kirppu.
Koska olimme ostaneet pienen ponin ja samalla sitoutuneet hoitoon jopa +- 30 vuodeksi, tulimme siihen tulokseen, että “ura” monitoimiponina olisi ponin terveyden ja elämänlaadun kannalta järkevin vaihtoehto. Kaikkeen tottunut, kaikessa toimiva pikkuponi on helppo pitää hyvätapaisena ja säännöllisessä liikkeessä – vieläpä siten, että ponin kanssa harrastamisen (hoidon ja liikutuksen) voi hyvillä mielin hoitaa aikuinenkin (ratsastukseen tiesimme toki tarvittavan pienemmän henkilön, tällöin emme vielä tienneet, että Kanelista kasvaa 125 säkäinen mötkäle, jolla pienempi omistajakin voi tarvittaessa ratsastaa). Ja koska ponin on kuitenkin hyvä osata toimia lasten ja nuorten kanssa, elämänsä ensimmäiset kolme vuotta Kaneli kävikin kanssamme viikoittain töissä paikallisen raviradan nuorisokerho ja –leiriponina (työskentelimme tuolloin opiskelujen ohella Laivakankaan raviradan nuorisovastaavina). 
2016 – jouluun mennessä Kanelista on jo kuoriutunut ystävällinen, sosiaalinen ja rohkea pikkuponi♥️
Olemme omistaneet Kanelin pian viisi vuotta, emmekä voisi toivoa parempaa, hauskempaa tai aikuiselle sopivampaa ponia. Kanelin suuri luonne kompensoi pienen koon ja se on meille täydellinen monitoimiponi, jolla pääsemme itse pian aloittamaan valjakkoajoharrastuksen, ja joka samaan aikaan kehittyy ratsuna. Emme siis myy Kanelia koskaan ja se saa elää perheenjäsenenämme niin pitkään, kun sen elämä on hyvää ja elämisen arvoista♥️