Tällä hetkellä erinäisillä somealustoilla käydään vilkasta keskustelua turvallisuudesta, varusteettomuudesta ja somettajien roolista esimerkkinä. Koska turvallisuus ja ennakointi hevosten kanssa harrastaessa ovat meidän suosikkiaiheitamme ja satumme olemaan hevossomettajia, haluamme ottaa kantaa keskusteluun yleisellä tasolla. 
Hevonen on saaliseläin, jonka tarkat ja herkät aistit auttoivat sitä selviytymään luonnossa petoeläimiltä. Niinpä nykyäänkin jokaista hevosta ohjaavat yllättävissä tilanteissa ensisijaisesti vaistot, eivät hyvä koulutus, kiintymys tai luottamus hevosta käsittelevään ihmiseen. Nopea pako on usein hevosen ensimmäinen reaktio yllättäviin tilanteisiin ja asioihin, eikä tällainen salamannopea tilanne useinkaan anna ihmiselle reagointiaikaa. Kokemuksen kautta ihminen tietysti oppii ymmärtämään hevosen käyttäytymistä, kehon kieltä ja ennakoimaan sen reaktioita, mutta kokenutkin hevosihminen tulee silloin tällöin yllätetyksi. (Lähde: Hevoseni.fi, hevosen käyttäytyminen, https://www.hevoseni.fi/hevosen-kayttaytyminen, luettu 12.4.2021) 

Kävimme noin kuukausi sitten kiivasta keskustelua (anonyymien) seuraajiemme kanssa, sillä erehdyimme julistamaan ja perustelemaan, miksi mielestämme ilman varusteita tai kaulanarulla ratsastus muualla, kuin aidatulla alueella (ilman muita ratsukoita) on mielestämme itsekästä ja vastuutonta. Pääpointeiltaan seuraavanlaiset vasta-argumentit väitteellemme tulivat ihan oikeasti, ja vieläpä useampaan otteeseen: “Taitava ratsastaja, ratsastajaan luottava hevonen, tuttu metsäreitti: mitä voisi mennä vikaan?”, “Eikö hevosen pitäisi toimia yhtä hyvin ilman varusteita, kuin kuolaimilla ja satuloituna?”. Tällaisista kommenteista tulee olo, että kirjoittajan hevoskokemus perustuu nuorten heppakirjoihin ja jonkinlaiseen fantasiaan maagisesta yhteydestä hevosen ja ratsastajan välillä. Todellisuudessa tällaisessa toiminnassa on aina riski isoihin vahinkoihin, sillä kuten jo ylempänä totesimme, hevosta ohjaavat ensisijaisesti sen vaistot. Säikähtänyt hevonen on huomattavasti helpompi “ottaa hallintaan”, kun se on asianmukaisesti varustettu ja kyllähän irti päässeen suitsitetun hevosen kiinniottaminen on helpompaa kuin varusteettoman. Kanssaliikkujien huomiointi on myös fiksua, sillä maastossa ratsukot kohtaavat niin liikennettä kuin jalankulkijoita. Saattaapa hevosen säikäyttää myös mustikoita poimiva mummo tai pusikosta suhahtava jänis. Tällöin mahdollinen vaara ei koske pelkästään ratsukkoa, vaan myös sivullisia. 
Ratsastus on lähtökohtaisesti jokamiehenoikeutta. Tämä pitää sisällään myös sen, että luonnossa ratsastaja on vastuussa ja velvollinen huolehtimaan ympäristöstään, joka käsittää niin kasveja, eläimiä kuin muita luonnossa liikkujia. Jokamiehen oikeuksia rajoittavat rikoslaki, järjestyslaki ja laki yksityisteiden käytöstä. Näitä oikeuksia rajoittavat lisäksi järki ja hyvät tavat sekä hyvät hevostaidot. (Lähde: Suomen Ratsastajainliitto, Hevoset ja jokamiehenoikeudet, https://www.ratsastus.fi/talliyrittajalle/hevoset-ja-jokamiehenoikeudet/, luettu 12.4.2021). 
Ratsastus maastossa velvoittaa jo lain puolesta huomioimaan muut liikkujat. Ei siis ole yhdentekevää, lähdetäänkö maastoon varusteilla vai ilman – puhumattakaan siitä, että lähdetään hevosen kanssa maastoon jalan ilman varusteita, rinnatusten tai peräkkäin kävellen. Tässäkin kohtaa järjestyslaki astuu kuvioihin. Järjestyslaki sisältää tarkat säännökset koirien kiinnipitämisestä ja nämä samat säännökset koskevat myös hevosia. Hevonen on pidettävä lähtökohtaisesti kytkettynä ja hevosta ei saa päästää vapaana esimerkiksi kuntopoluille, uimarannoille, laduille tai urheilukentille. Hevosta saa pitää vapaana esimerkiksi sellaisella alueella, jossa se on erikseen sallittu, kuten hevosille varattu harjoitusalue (tässäkin toki saa käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä: älä päästä hevosta irti, jos paikalla on muita ratsukoita tai hevosen käsittelijöitä. Järjestyslain mukaan hevosta saa pitää vapaana omalla, aidatulla pihalla. (Lähde: Minilex, Järjestyslaki ja hevonen, https://www.minilex.fi/a/j%C3%A4rjestyslaki-ja-hevonen, luettu 12.4.2021). 
Jonkun mielestä saatamme olla todella tylsiä hevossomettajia: puhumme usein turvallisuudesta, Kanelin kanssa käytetään hyvin perinteisiä ja vältämme turhaa riskinottoa. Sen lisäksi, että nämä asiat ovat meille itsestäänselvyyksiä ja osaamme perusteella toimintamme vaikka unissamme, koemme, että myös ison seuraajajoukon edessä on tärkeää toimia vastuullisesti. Seuraajamäärän ollessa useita tuhansia, on selvää, että joku katsoo sinua ylöspäin, ottaa mallia ja haluaa toimia samoin. Halusit tai et. Vastuu lasten ja nuorten tekemisistä on vanhemmilla, mutta mielestämme jokaisen hevossomevaikuttajan tulisi tiedostaa vaikutuksensa, suhtautua sisältöönsä kriittisesti ja tarkastella sitä seuraajan näkökulmasta. Tämä ei tarkoita sitä, että hevossometilien pitäisi muuttua tylsiksi turvallisuusvalistustileiksi, joissa somettajan persoona ja mielipiteet sekä hevosten kanssa koetut ylä- ja alamäet siloitellaan. Toki me vaikuttajatkin teemme virheitä, epäonnistumme, ilmaisemme asioita huonoin sanavalinnoin ja saatamme julkaista tällaista someen – tällaisissa tilanteissa on erityisen tärkeä kantaa oma vastuu, pyytää tarvittaessa anteeksi ja korjata virheensä. Vastineeksi toivomme seuraajilta ymmärrystä ja malttia kärkkääseen kommentointiin sekä anonyyminä lynkkaamiseen, oli kyseessä kuka tahansa.
Mitä ajatuksia aihe herättää?