Tänä talvena lunta on satanut melkoisesti, joten Kanelin kanssa päätimme ottaa siitä kaiken ilon irti ja kokeilla hiihtoratsastusta! Meiltä on ehditty Instassa kyseellä jo paljon siitä, miten Kaneli opetettiin hiihtoratsastukseen ja mitä valjaita sillä käytämme, joten nyt olisi luvassa laajempi postaus aiheesta:
Koska Kanelilla ei nuoren ikänsä vuoksi ole aiemmin hiihtoratsastettu, täytyi homma aloittaa sopivien varusteiden hankkimiselle. Minisukset kipaistiin Motonetistä ja koska emme oikein innostu verkkokauppojen nylonista valmistetuista “hiihtoratsastusvaljaista” päätimme koota sellaiset kotoa löytyvistä tarpeista. Kanelilla on ajaessa käytössään Wahlstenin paksu Y-rintaremmi sekä juoksutusliina, jotka virittelimme siten, että veto kohdistuu oikeaan kohtaan. Jotta liinat eivät valahtaisi ponin takajalkoihin, lisäsimme ponin lautasille remmin kannattelemaan liinoja. Olemme aikoinamme testanneet Hööksin hiihtoratsastusvaljaita ja pakko sanoa, että oma viritelmämme oli paljon parempi ja tukevampi! 
Ennen ensimmäistä hiihtoratsastuskertaa Kaneli ei ollut koskaan nähnyt suksia, saati sitten vetänyt moisia härpäkkeitä perässään. Kaneli on kuitenkin vetänyt kärryjä ja pulkkaa (tätäkin ensimmäisen kerran kaksivuotiaana), joten ponin tuntien tiesimme, että sukset eivät ole sille ongelma. Varmuuden vuoksi laitoimme ponin korviin kuitenkin pumpulit, sillä sukset pitävät kuitenkin omanlaistaan ääntä. 
Kanelin vuokraajat hoitivat sekä ratsastuksen että hiihtämisen omistajan opastaessa. Turvallisuussyistä hommaa testattiin kentällä aluksi parin kierroksen verran, mutta koska Kanelin mielessä hommassa ei ollut mitään epäilyttävää, suunnattiin tallin omalle maastolenkille. Jo ensimmäisellä hiihtoratsastuskerralla ravailtiin ja laukkailtiin reippaasti ja Kaneli oli selvästi mielissään touhusta. Yhtäkään säikähdystä, kaatumista tai mitään muutakaan tilannetta ei sattunut, eli ensimmäinen hiihtoratsastus meni kaikkinensa nappiin ja poni sai yhden hyvän kokemuksen lisää! 
Viime viikonloppuna saimme aikaiseksi viedä Kanelin elämänsä toiselle hiihtoratsastuslenkille. Tällä kertaa paineltiin suoraan maastoon ja Kaneli selvästi muisti heti, mistä on kyse, sillä se oli oikein innokkaana ja pärski tyytyväisenä. Toiseenkin hiihtoratsastuskertaan kuului paljon reipasta etenemistä ravissa ja laukassa. Lisäksi tällä kertaa Kanelille uskallettiin antaa jo hieman “kaasua” ja poni pinkoihin aivan täysiä saadessaan siihen luvan! Toinenkin hiihtoratsastuskerta meni paremmin, kuin uskalsimme toivoakaan, tästä on hyvä jatkaa. 
Toivottavasti tänä talvena päästäisiin hiihtoratsastamaan vielä enemmänkin. Säätilanne tosin näyttää tulevalle viikolle plussakelejä, joten hiihtohaaveet on haudattava ainakin joksikin aikaa. Olisipa todella siistiä, jos joskus jossain sopivan ajomatkan päässä järjestettäisiin hiihtoratsastuskisat, Kaneli olisi varmasti mukana!
Huom. yleensä vastustamme kaikenlaisia tee-se-itse-räpellyksiä, emmekä suosittele ketään punomaan kotikutoisia hiihtoratsastusvaljaita. Emme myöskään suosittele hiihtoratsastuksen aloitusta käymällä suoraan asiaan, vaan hevonen kannattaa totuttaa suksiin vaaratilanteiden välttämiseksi. Kanelin kanssa teimme kuitenkin näin, sillä olemme kouluttaneet ponin kokonaan itse ja tunnemme sen paremmin kuin omat taskumme ♥️