Ensiksi haluamme korjata otsikon sisältämän virheellisen väitteen: Kaneli ei ole miniponi vaan 125 senttinen pikkuponinmötkäle, jolla on suurikin merkitys omistajiensa elämässä♥️
Olemme saaneet kuulla paljon kysymyksiä siitä, miksi ostimme pikkuponin, vaikka olemme aikuisia. Monet tuntuvat kauhistelevan myös sitä, että mitä ponin kanssa oikein teemme, kun se on paitsi pienikokoinen, myös rakenteellisesti ja liikkeellisesti epäihanteellinen ratsuksi. Tässä postauksessa kerromme, miksi ponin omistaminen on parasta, aikuisenakin!
Kun ostimme Kanelin lähes viisi vuotta sitten, useat kommentoivat reilun metrin korkuista, honteloa 9kk ikäistä ponivarsaa ”Eiks toi oo vähän liian pieni teille?” tai ”Mitä te tolla miniponilla teette?”. Tuntuu hieman hassulta, että hevosihmisten tarvitsee edes kysyä tällaista, sillä jokainen varmasti tietää, että hevosen omistaminen on suurimmaksi osaksi kaikkea muuta kuin ratsastusta. Emme tietystikään ostaneet Kanelia laadukasta ratsastusharrastusta varten, vaan lemmikiksi ja perheenjäseneksi. Olimme itseasiassa varmoja, että Kaneli jäisi “shettismittoihin” ja mahdollinen ratsukoulutus olisi tehtävä ulkopuolisella (toisin kuitenkin kävi, Kanelista pärähti 125 senttinen roteva poika ja omistajista pienempi on voinut mainiosti hoitaa ratsastukset – katso ylempi kuva). Kanelin kanssa oli siis jo alusta asti selvää, että sen kanssa tullaan touhuamaan monipuolisesti kaikenlaista: maastakäsin työskentelyä, ohjasajoa, ajamista, ratsastusta, juoksutusta, metsälenkkejä taluttaen… Ja nyt kuusivuotiaaksi kääntyneenä Kaneli onkin jo oikein näppärä monitoimiponi, jonka kanssa voi tehdä mitä vain (paitsi kilpailla tosissaan). 
Näitä samoja asioita mitä ponin kanssa harrastamme voisi tietysti harrastaa hevosellakin, mutta jokin poneissa silti viehättää meitä. Suomessa on monia hienoja ja laadukkaita poneja (myös niitä pieniä), jotka omistaa aikuinen. Käsitys siitä, että ponit olisivat jollain tavalla huonompia kuin hevoset elää silti vahvana, vaikka fakta on, että yhtä paljon se poninkin elättäminen ja sen kanssa harrastaminen maksaa. Tietysti kooltaan pienemmät ponit asettavat vaatimuksia ratsastajan koolle, eivätkä usein yllä kapasiteettinsa puolesta ratsastuksessa sinne GP-radoille kisaamaan, mutta tarvitseeko kaikkien sinne edes tähdätä? Faktahan kuitenkin on, että suurin osa suomalaisista ratsastajista ja ratsuista ovat harrastajia, jotka nauttivat lajista omalla (ja ratsunsa) tasolla, miksei siis poninomistajana saisi nauttia harrastuksestaan ja yhdessäolosta rakkaan lemmikin kanssa, ilman, että ratsastus olisi syy siihen, miksi ponin kanssa vietetään aikaa. 
Meidän tavoitteet eivät Kanelin kanssa todellakaan ole kilpailemisessa missään lajissa (risteytysponilla ei ole ravikilpailuoikeutta ja ratsastuksessa seuratason pikkukisat riittänevät varsin hyvin). Poneilta kuitenkin löytyy pilkettä silmäkulmasta, mikä tekee harrastamisesta palkitsevaa. Jääräpäisen, omaa tahtoa pursuavan ja kujeilevan ponin kanssa eläminen vaatii omistajalta erilaisia ominaisuuksia kuin hienon kilpahevosen omistaminen. Toki ponin pito itsessään vaatii saman, kuin hevosenkin omistaminen (tallivuokra, terveydenhuolto, kengitykset jne.), joten mielestämme kalliiseen harrastukseen panostamalla tärkeintä on, että jokainen löytää itselleen sopivan hevosen tai ponin, jonka kanssa kokea harrastuksen ilot ja surut. Itse menemme tallille rentoutumaan ja irtautumaan arjen kiireistä, joten on ihanaa, kun saa touhuta ponin kanssa ilman paineita. Myös Kaneli vaikuttaa onnelliselta, kun on päätynyt kahden ponihullun aikuisen omistukseen, mikä on meille pääasia. 
Ennen kaikkea tärkeintä on siis osata valita juuri sellainen hevonen tai poni, mikä itselle tuntuu hyvältä. Poninomistajana on osattava hyväksyä myös se, ettet välttämättä ole sopivan kokoinen ratsastamaan ponillasi. Tällöin on keksittävä ponin kanssa muuta tekemistä tai hankittava ponille sopiva ratsastaja. Toisaalta pienelle ja kevyelle aikuiselle poni voi toisinaan olla parempikin vaihtoehto kuin iso hevonen, sillä kuten myös liian pieni poni, myös liian suuri hevonen voi tehdä hallaa istunnalle ja ratsastustaidoille. Suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan ajamista, sillä vaikka kärryillä istuminen saattaa tuntua tylsältä, on ajaen maastoilu aivan yhtä ihanaa kuin ratsainkin! Esimerkiksi Kanelista huomaa selvästi, että päätös opettaa poni kärryttelyyn osui nappiin, kun poni viilettää metsäpolulla korvat hörössä ja häntä tötteröllä. Myös valjakkoajoa olisi kiva testata jossain vaiheessa. 
Hevoset vastaan ponit -asettelun syytä on hankala ymmärtää. Vaikka omistamme pikkuponin, emme kyseenalaista jonkin muun päätöstä hankkia itselleen sopivaa hevosta, oli se sitten puskalämppäri tai kansainvälisen tason kisatykki. Jos jossain vaiheessa  haluamme palata itsekin kunnolla satulaan, on siinä vaiheessa isomman ja laadukkaamman ratsun hankkiminen Kanelin rinnalle on ajankohtaista. Kaneli on kuitenkin meille prioriteetti numero yksi, ja se tulee olemaan meillä loppuelämän kodissa: ratsastus ei ole kummallekaan meistä pääasia hevosharrastuksessa (lienee sanomattakin selvää, koska omistamme Kanelin). Aikuisena poninomistajana silti välillä miettii, miksi pikkuponin omistamisesta tehdään toisinaan niin iso haloo. Onko ponien panettelun syynä kateus siitä, että ponin kanssa harrastaminen kaikissa lajeissa on oikeasti hauskaa, sillä ilman huumoria ja kommelluksia siitä ei selviäisi. Kukaan aikuinen tuskin harrastaa pikkuponilla hampaat irvessä, vaan poni on lisäksi ystävä ja perheenjäsen. Jokaisen kannattaakin muistaa, että toisen rakkaan hevosen tai ponin merkityksen kyseenalaistaminen tuntuu usein pahalta omistajasta, oli sitten kyseessä minkä rotuinen tai kokoinen kaveri tahansa. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja siihen itselleen tärkeästä hevosyksilöstä nauttimiseen. Asia erikseen on tietysti se, että yritetään käyttää hevosta sille sopimattomaan käyttötarkoitukseen tai eläintä kohdellaan huonosti. 
Ponit sykähdyttävät aivan eri tavalla kuin hevoset. Ehkä siksi, että ponit ovat söpömpiä, tuhmempia ja huumorintajuisempia kuin hevoset yleisesti (ja nyt ei puhuta kipeistä poneista). Tallille on kiva saapua, kun portille vastaan tulee hörisemään lyhytjalkainen pilkullinen kaveri, jolla on pilkettä silmäkulmassa ja joka keksii jatkuvasti uusia kujeita.
Postauksia, jotka saattavat kiinnostaa sinua myös: