Postauksen kuvat: Krista Rósten Photography

Jokaisella hevosella on oma liikekapasiteettinsa. Kouluratsua hankkiessa täytyy tietysti kiinnittää erityistä huomiota liikkeisiin, mutta harrasteponilla liikkeet saavat olla vaatimattomammat. Vaikka Kanelille emme ole asettaneet kummempia tavoitteita ratsuna, tahdomme tietysti parhaamme mukaan kouluttaa ja kehittää sitä eteenpäin, jotta siitä tulisi kestävä, terve ja tasapainoinen. Kanelin ratsastamisen tarkoitus ei ole tehdä siitä kouluratojen partaveistä, vaan tähdätä terveeseen ja hyvin koulutettuun pikkuratsuun. 
Kouluratsastussääntöjen mukaan käynnin tulee olla säännöllistä, selvästi nelitahtista ja rentoa (keskikäynnissä eloisuus ja askelpituus hieman kasvaa ja takakaviot astuvat etukavioiden jälkien eteen). Kanelin käynti on ihan kivaa, kun ponin saa ratsastettua siten, että se liikkuu eteenpäin eikä laahusta (tai maastossa kipitä). Käynnin ratsastaminen Kanelilla on sikäli helppoa, että työskentelymoodissakin poni pysyy rentona ja (vain tällöin) venyttää askeltaan. Kanelin käynti on parhaimmillaan aina ravaamisen päätteeksi, kun ponin dieselmoottori on saatu käyntiin. 
Kanelin ravia on spekuloitu paljon somessa ja eräällä keskustelupastalla. Kouluratsastuksessa ravia arvosteltaessa huomiota kiinnitetään yleisvaikutelmaan, askeleen säännöllisyyteen ja joustavuuteen (jotka saa aikaan jäntevä selkä takaosan voimakas työskentely). Kaneli on ponina äärimmäisen mukavuudenhaluinen, joten aina mahdollisuuden tullen se hiippailee etupainoisena säästöliekillä. Vaikka Kanelista ei liitokaviota kaavaillakaan, emme kuitenkaan ole huolissamme sen maahansidotusta pikkuponiravista. Rauhassa edeten, kun poni saa voimaa ja oppii kantamaan itseään, ravikin alkaa varmasti edistyä. Tavoitteena on saada vähitellen painoa enemmän takaosalle, jotta nopea, pieni ja tikittävä jäisi vähitellen unholaan ja tilalle saataisiin kehitettyä hitaampi ja korkeampi ravi (siis Kanelin tasolla, ei edes mietitä sitä ratsuponien ravia). Tavoitteeseen ei varmasti päästä hetkessä, mutta puurtaminen varmasti palkitaan ajan kuluessa. 
Kanelin laukkaa ei ole testailtu kentällä juurikaan, sillä se on ollut ponille selvästi haastavaa ja epämieluisaa (koska poni on todettu terveeksi, syy on ollut mitä todennäköisimmin ratsastajassa sekä syksyn ajan vatsassa muhineessa hiekkamöykyssä). Maastossa homma sen sijaan pelittää: laukannostot ovat mukavan ponnekkaita (ottaen huomioon ponin kehittymättömyyden) ja laukka rullaa mukavasti eteenpäin (varsinkin, kun ponin dieselmoottori lämpenee). Kokoamista ja takaosan aktiivisuutta laukassa ei vielä ole havaittavissa, ja meno on vielä hyvin voimatonta ja etupainoista – tämän vuoden tavoitteena onkin alkaa treenailla laukkaa, lisätä siihen voimaa ja siirtää laukkatyöskentely maaston lisäksi myös kentälle.
Vastaus otsikon kysymykseen: paremmin/oikein liikkuminen ei ole mikään yhtäkkiä tapahtuva simsalabim -juttu, vaan vaatii paljon harjoittelua ja työskentelyä. Voimattomalta, pieneltä ponilta ei ole reilua vaatia sellaista, mihin se ei vielä pysty. Ajan ja harjoittelun myötä saamme Kanelista varmasti (sen fyysiset rajoitteet huomioiden) oikein kivasti liikkuvan kaverin♥️