Kuluvaa vuotta on jäljellä enää viimeiset päivät, joten tässä vaiheessa on hyvä kurkistaa taaksepäin ja tehdä yhteenveto siitä, mitä vuosi on pitänyt sisällään:

Tammikuu

Vuosi 2020 alkoi mukavissa merkeissä, sillä aloitimme Helsinki International Horse Show’n yhteistyöbloggaajina. Kanelin kautta 2020 ehdittiin myös hieman suunnitella ja katsottiin muutamat pikkukisat alkuvuodelle, joiden peruuntumista koronan vuoksi emme osanneet vielä tässä vaiheessa lainkaan odottaa. Tammikuussa Kaneli nautti runsaasta maastoilusta, vaikka säät eivät olleetkaan järin talviset. 
Helmikuu 
Helmikuussa Kaneli otti kasvupyrähdyksen, joten ohjelmassa oli paljon rentoa maastoilua ilman satulaa ja tutkimusmatkailua metsäpoluilla. Helmikuun lopulla yllätyimme, sillä “Hellä Kanelisilmä” palkittiin Hevosalan Somegaalassa Vuoden Parhaana Hevosblogina! 
Maaliskuu 
Maaliskuu alkoi muutolla, Kaneli nimittäin muutti isolta ratsastuskoululta pienelle yksityistallille. Rauhallinen, stressitön ympäristö ja tiheämmät ruokintakerrat (5x/pvä) tekivät ponille selvästi hyvää ja vaihdoimme maneesin ilomielin loistaviin maastoihin! Maaliskuu menikin Kanelin osalta uuteen asuinpaikkaan ja maastoreitteihin tutustuessa. 
Huhtikuu 
Kanelin eka valmennus! Tätä aiemmin ponilla oltiin osallistuttu ratsastuskoulun ryhmätunneille, joten tuntuipa kivalta aloittaa ponin kanssa yksilöllisemmässä ohjauksessa. Huhtikuussa maastoilun sijaan pyörittiin kentälläkin jo enemmän, mutta vastapainoksi ponia liikutettiin toki myös ajaen ja saatiinpa huhtikuussa ensimmäiset irtohypytyksetkin ulkokentällä. Meidän valmentaja kävi myös ratsuttamassa ponia ensimmäisen kerran ja olipa kiva nähdä, miten Kaneli liikkui osaavamman ratsastajan kanssa! 
Toukokuu 
Toukokuu aloitettiin ristikoiden ylityksellä vapun kunniaksi ja tämä taisikin olla tuokokuun ainoa kerta, kun omistaja ratsasti ponilla muualla kuin maastossa. Kanelin vuokraajat nimittäin innostuivat valmentautumisesta ponilla, joten viikoittaiset valmennukset jatkuivat ahkerasti (ja taidettiin Kaneli ratsuttaakin muutamaan otteeseen). Kesäloman lähestyessä Kanelia alettiin myös totuttaa vihreään ja öiden lämmetessä poni sain siirtyä 24/7 ulkona elämiseen. 
Kesäkuu 
Kesäkuun alun poni vietti Mikkelissä, ehti käydä muutamat valmennukset ja ratsutukset (sekä maasto- ja uimareissut), minkä jälkeen poni asteli hevoskuljetusrekan kyytiin ja lähti viettämään kesälomaa 600km päähän Lappiin. Kanelin kesäloma alkoikin hellesäissä ja ponin spottasi useimmiten löhöilemästä laitumellaan tai pihatossaan – ellei ruokailu ollut kesken. 
Heinäkuu 
Kanelin kesäloma jatkui leppoisissa merkeissä. Kärryttelemässä toki käytiin, ettei poni paisuisi rantapallon muotoiseksi. Kanelin heinäkuu koostuikin lomalaiselle sopivista puuhista: pitkistä kävelyretkistä taluttaen, yöttömien öiden kärryttelyistä, pihattorakennuksessa vilvoittelusta sekä laitumen puhtaaksi kaluamisesta. 
Elokuu 
Lomameininki jatkui yli elokuun puolivälin ja loman loppu sekä paluu Mikkeliin sattuivat sopivasti ilmojen viiletessä Lapissa. Etelässä kesä kuitenkin jatkui, mutta lomailusta siirryttiin pikkuhiljaa kohti tavallista arkea. Kaneli ilmoitettiin ensimmäisiin seurakisoihinsa, jotka menivät yli odotusten! Elokuun ohjelmaan kuului myös valmennusten ja ratsutusten jatkuminen. 
Syyskuu 
Syyskuussa Kanelin kanssa harrastettiin ahkerasti kentällä pyörimistä ja poni pääsi kokeilemaan hieman enemmän estehommia vuokraajiensa kanssa. Ohjelmaan kuului toki paljon maastoilua niin ratsain kuin ajaenkin. Ja Kaneli alkoi kasvattaa talvikarvaa – tapansa mukaan erittäin hyvissä ajoin. 
Lokakuu 
Voihan satula! Se nimittäin kävi ponille epäsopivaksi. Ei siis auttanut kuin myydä vanha ja aloittaa satularumba. Onneksi uusi, sopiva penkki löytyi kohtuullisen etsiskelyn päätteeksi ja etsiskelyjen lomassa ehdittiin ponille hommata lampaankarvasatula, jotta ratsastajan kyydillä pysyminen maastossa rallatellessa olisi varmempaa. Satulan löytymisen jälkeen päästiin jatkamaan taas viikkovalmennuksia niin omistajan kuin vuokraajienkin osalta. 
Marraskuu 
Marraskuu alkoi ratsastusjuttujen osalta lupaavasti ja valmennuksissa tuntui, että Kaneli on parempi kuin koskaan. Vastapainoksi alkoikin sitten alamäki ja poni alkoi näyttää hapanta naamaa ja elehtiä hiekkaa syöneen eläimen tavoin. Onneksi klinikkareissu oltiin varattu jo joulukuun alkuun, joten hiekkakuviin pääsyä ei tarvinnut odotella kuin viikon päivät. 
Joulukuu 
Joulukuu alkoi klinikkareissulla: hiekkaahan sieltä löytyi ja poni sai nenämahaletkulla psylliumia ja magneesiumsulfaattia sekä kahdenviikon psylliumkuurin (muista klinikkatoimenpiteistä pääset lukemaan klinikkapostauksesta). Ja hiekan lähdettyä ärhäkästi liikkeelle poni sai tietysti myös ähkyn, joka onneksi saatiin laukeamaan nopealla toiminnalla (lue ähkystä täältä). Joulukuun alku menikin ponin osalta lomaillessa, ja koska meillä ei ole kiire mihinkään, päädyttiin siihen, että Kaneli saa ottaa koko loppukuun rennosti maastoillen ja hauskaa pitäen (sattuuhan joululomakin tähän saumaan, mikäs sen parempaa kuin nauttia lomasta (toivottavasti lumisissa) maastoissa. Ratsuhommia jatketaan vuodenvaihteen jälkeen.
Postauksen kuvat: Reeta Ylitalo 2019