”Aika huono jos noin nuoren ponin jalkoja joudutaan piikittää:(”

Viikko sitten julkaisemamme klinikkapostaus on herättänyt paljon keskustelua. Tuttuun tapaan postauksen julkaisun jälkeen puhelimen näytölle kilahti anonyymejä viestejä, joissa kritisoitiin Kanelille tehtyjä tutkimuksia sekä eläinlääkärin tutkimusten  perusteella suosittelemia hoitoja. Kritiikkiä saimme muun muassa siitä, miksi tutkimuttaa ponia, joka ei ole kipeä ja miksi piikittää nuoren ponin niveliä, vaikka ongelmaa ei ole. Vastapainoksi viestiboksiin tulvi moninkertainen määrä viestejä, joissa kiitettiin aiheen ottamista esiin ja rehellistä kerrontaa siitä, mitä klinikalla havaittiin ja tehtiin. Moni ei ollut uskaltanut kertoa julkisesti oman nuoren (tai vanhemmankaan) hevosen pistoshoidosta. Tähän postaukseen olemmekin lisänneet kursiivilla lainauksia meille tulleista viesteistä.

”Jos ei kestä kritiikkiä, ei kannata näin julkisesti asioita kertoakaan.”

Halusimme kirjoittaa klinikkapostausken avoimesti, sillä Kanelin tutkimuksia suunnitellessamme havaitsimme, että netistä löytää varsin vähän kirjoituksia aiheesta. Toki hevosklinikoiden nettisivuilta löytää kuvaukset toimenpiteistä ja jonkinlaiset hinta-arviot, mutta yksityishenkilöiden kokemukset ja kertomukset klinikkareissuista toimenpiteineen ja hintoineen olivat kiven alla. Mietimme mistää tämä voisi johtua ja klinikkapostauksen vastaanotto toi varmuutta asialle: hevosen eläinlääkärioperatiot ovat jonkinasteinen tabu.


”Kyllä mäkin ennaltaehkäisisin mahdollisia tulevia vaivoja ennen, kiun ne oikeasti jo puhkeaa. Jos on yhtään empatiaa, ehkäisee ponin kärsimyksen jo ennen kuin hoitaa vaivoja sitten, kun ne on pahimmillaan”

Mielipiteitä ja tapoja toimia hevosten kanssa on monia, eikä yksikään tapa ole ylitse muiden. Jokainen hevosharrastaja ajattelee varmasti ensisijaisesti hyvinvointia ja perustaa päätöksensä sen ympärille. Harva hevonen on ”täydellinen” – epätäydellisyyttä voi löytyä rakenteesta, liikkeestä, vatsan toiminnasta, hampaista, käsiteltävyydestä… Eli ihan mistä vain. Kuinka sitten mahdollisia probleemia hoidetaan? Selvittämällä syy ja toimimalla parhaalla mahdollisella tavalla. Kanelin kohdalla halusimme selvittää, voisiko ponissa olla jotain luuston tai nivelten ongelmakohtia ja röntgen paljasti ne meille. Mitään varsinaista vikaahan ponissa ei ole, mutta tuntuupa hyvälle saada tietää ponin mahdolliset ongelmakohdat tulevaisuudessa. Ja näin osaamme hoitaa niitä jo ennen kuin ongelmia syntyy. Saaliseläimenä hevonen piilottaa kipuaan viimeiseen asti, voi siis olla, että aikainen reagointi ennen ongelmien näkymistä voi itseasiassa tuoda hevoselle helpotusta.

”Hevosten kanssa kaikilla on omat näkemykset ja muunlaisista tavoista saa ****** niskaan.”

Klinikkapostaus sai sonnan lentämään isosti tuulettimeen. Unohdettiin, että ponia on hoitanut eläinlääketieteen ammattilainen (se kuuden vuoden yliopistokoulutus työkokemuksineen ei ole mikään turha titteli) ja kortisonin vaaroista pöhistiin, vaikka faktat olivat peräisin keskiajalta. Itse ainakin luotamme eläinlääkärin tietotaitoon ja hänen suosittelemaansa hoitomuotoon sekä siihen, että hoidon hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Hevosia ja poneja hoidetaan oikeasti paljon, eikä siinä ole mitään hävettävää tai kerro omistajan huonoudesta. Päin vastoin, sehän on aivan mahtavaa, että eläinlääketiede on kehittynyt niin, että pieniäkin juttuja osataan hoitaa ja havaita jo ennen isojen ongelmien syntyä. Hienoa on myös se, että on omistajia, jotka reagoivat pieneenkin epämääräisyyteen ja tutkituttavat hevosen – eläin kun ei osaa puhua. Se, että eläinlääkäri hoitaa hevosta ei tarkoita sitä, että eläin olisi rikki tai pilalla. Tai rikottu ja pilattu.


”Jos kertoisitte, että kyseiset toimenpiteet ja hoidot olisi vastaanottanut nuori puoliverinen, olisi jengi todennäköisesti kohauttanut olkapäitä ja jatkanut elämää. Nyt kuitenkin tähän takerrutaan, pädetään ja lähes syyllistetään, kun ponia on hoidettu eläinlääkärin suositusten mukaan. Uskomatonta taas kerran.”

Eikö pienten ponien hoitoon tarvitse satsata samalla tavalla kuin isoihin hevosiin? Hevosiin ja poneihin kohdistuu erilaisia mielipiteitä hoidon suhteen ja tuntuu erikoiselta, että ponin tutkiminen sekä hoitaminen  eläinlääkärin ohjeiden ja suositusten mukaan nostattaa karvoja pystyyn. Ponihan on hevoseläin pienessä koossa, eikä sitä voi pitää ”säästösyistä” – peruskuljen tulisi olla samat kuin hevosellakin (toki karsinapaikka ja ruoka tulevat väistämättä halvemmaksi, mutta terveydenhoidosta, kengityksistä ja sopivista varusteista ei voi tinkiä). Ponin terveydenhuoltoon ja hyvinvointiin on panostettava yhtälailla kuin isompiin lajitovereihinkin. 

Klinikkapostaus sai aikaan hyvää keskustelua, joka antoi paljon ajateltavaa, varmasti niin itselle kuin seuraajillekin. Toivottavasti asian esiin nostaminen saa aikaan en, että aiheesta uskallettaisiin kertoa ilman pelkoa syyllistämisestä ja väheksynnästä. Oli kyse sitten hevosesta tai ponista.

Ja ainiin, jotain iloistakin tähän loppuun! Olemme unohtaneet kertoa, että Kanelin laihdutuskuuria voidaan pitää onnistuneena, sillä eläinlääkärin(kin) mukaan poni on jälleen ihannepainossaan!


Tuleeko sulle mieleen muita aiheita, joista hevospiireissä ei puhuta?


Postauksen kuvat: Suvin.net