Klinikkareissu toi mukanaan ähkyn. Osasimmekin hieman odotella lievää ähkyilyä, sillä klinikalla Kanelin paksusuolesta löytyi 11x9cm hiekkakertymä, joten Kaneli sai nenämahaletkun kautta reilun annoksen psylliumia ja magnesiumsulfaattia. Lisäksi Kanelin oikea kinner ja takapolvet piikitettiin hyaluronaatti + kortisoni -injektiolla, minkä vuoksi ponin tuli viettää yksi vuorokausi sisätiloissa. Reilu vuosi sitten ruunaus, sen myötä karsinalepo ja rauhoitus aiheuttivat ponille ähkyn, joten aavistelimme, että nytkin hiekka ja psylliummit vatsassa + karsinalepo voisivat aiheuttaa jonkinnäköistä problematiikkaa. 
Klinikalta palattuaan Kaneli kuitenkin söi ja joi karsinalevossa hyvin, joten uskalsimme jättää sen yöksi tyytyväisenä mutustamaan yöpalaansa. Vielä seuraavana päivänäkin Kaneli oli ollut täysin normaali ja syönyt aamuheinänsä pihalla. Kuitenkin iltapäiväheinien aikaan tallilta tuli soitto, että Kaneli ei normaaliin tapaansa alkanut syödä päivällistään. Koska Kaneli on maailman kovin ahmatti, hälytyskellot alkoivat soida päässä heti. Pian oltiinkin jo tallilla, ja ponin heinät olivat koskemattomana kasana ruokintapaikalla. Kanelia sen sijaan ei näkynyt missään, mutta hetken huhuilun päätteeksi tarhan pimennosta kuului hörinää ja otsalampun valossa Kaneli paikallistettiin makaamassa pienenä myttynä kylmässä maassa. Tilanne oli siis edennyt muutamissa kymmenissä minuuteissa eteenpäin.
Kaneli nousi onneksi kiltisti ylös ja kulki talliin, missä se olisi halunnut heti mennä makoilemaan. Koska ähkyhevonen on tärkeää pitää lämpimänä, loimitettiin Kaneli ja ensimmäistä kertaa elämässään se yritti potkaista. Ponin täytyi siis olla kipeä. Lisäksi ponilta mitattiin kuume ja onneksi mittari näytti normaalilämpötilaa, 37,2 astetta. Tämän jälkeen Kaneli pääsi pienelle kävelylle, jotta suolisto alkaisi toimia normaalisti. Pienen kävelyn jälkeen ponia kokeiltiin juottaa, mutta turhaan. Mikään ei maistunut. Tässä vaiheessa soitto päivistävälle eläinlääkärille, sillä Kaneli oli selvästi kipulääkkeen ja nesteytyksen tarpeessa. Eläinlääkäriä odotellessa Kanelia kävelyteltiin pienissä jaksoissa ja välillä käytiin karsinassa lepäilemässä (Kaneli kirjaimellisesti makasi maassa) ja tarjoamassa ponille nestettä (edelleen tuloksetta).
Eläinlääkäri saapui noin tunnin odottelun päätteeksi. Kaneli oli jo hieman piristynyt ja jaksoi seisoa pesupaikalla hienosti eläinlääkärin kuunnellessa ponin sydän- ja suolistoääniä. Onneksemme ähky oltiin huomattu heti alkuvaiheessa ja siihen oltiin osattu antaa ensiapua: Kanelin syke oli normaalitasolla ja suoliäänet kuuluivat. Hiekka oli kuitenkin selvästi lähtenyt liikeelle ja aiheutti ponille vatsakipua. Kivun lievitykseksi eläinlääkäri pisti Kaneliin suonensisäistä kipulääkettä. Lisäksi poni päätettiin letkuttaa, eli sen sieraimesta pujotettiin letku mahalaukkuun ja letkua pitkin ponia nesteytettiin viisi lirtaa vedellä, johon oli lisätty suolaa. Vaikka Kanelilla oli selvästi huono olla, ei voi olla kuin ylpeä, kuinka se kivusta ja epämukavuudesta huolimatta antoi eläinlääkärin ja omistajan pujottaa nenämahaletkun ilman rauhoitusta, vaikka letku pääsi raapaisemaan limakalvoa ja vertakin tuli kiitettävästi.
Kipulääke tehosi selvästi, sillä Kaneli piristyi silmissä. Eläinlääkäri suositteli, että Kanelile voisi piakoin alkaa tarjota pieniä kourallisia heinää ja määrää voisi pikkuhiljaa lisätä. Eläinlääkärin lähdettyä Kaneli jäikin pirteänä karsinaansa odottelemaan heinäannoksiaan, eikä vaikuttanut lainkaan kivuliaalta. Kanelin yö sujuikin hyvin. Kaikki sille tarjottu heinä oli kadonnut aamuun mennessä ja poni kakkasi ja pissasi jo hyvin. Juominen oli edelleen heikkoa, mutta onneksi jonkin verran nestettäkin oli uponnut. Aamulla Kaneli sai (ja söi) heinänsä, mutta juoma ei edelleenkään kelvannut. Toki eläinlääkäri oli nesteyttänyt ponia, joten siinä mielessä ymmärrettävää, ettei ylimääräinen neste uppoa. Aamulla poni pääsi myös pienelle 15min jaloittelulle, jotta suolisto pysyy aktiivisena.
Iltapäivällä tallille palattiin uudelleen ja ponin vuokraajat saapuivat apukäsiksi. Päiväheinät Kaneli oli iloksemme syönyt kokonaan ja tarhasta löytyi uusia lantaläjiä. Kaneli pääsi tallin käytävälle perusteellisen tarkastukseen ja sai samalla kipulääkkeen. Ohjelmaan kuului myös pieni taluttelu, kaiken varalta. Kaneli ei edelleenkään halunnut juoda mitään, mitä koitimme sille tarjota, mutta päiväheinät maistuivat sille hyvin. Kekseliäinä sekoitimme Kanelin päiväheinät runsaaseen veteen ja psylliumpuuroon, jotta poni saisi riittävästi nestettä. Onneksi joitakin lirtoja on kuitenkin uponnut päivän aikana, joten toivotaan, että se riittää. Lopuksi Kaneli jäi talliin odottelemaan iltaheiniään vesikupit täyteen ahdettuna. Ponin vointi vaikuttaa jo oikein hyvältä, joten toivottavasti aamulla sekä heinät, että vedet olisivat kadonneet.

P.s. Kannattaa käydä lukemassa uusimman tutkimustiedon mukaiset ähkynhoito-ohjeet Hevostietokeskuksen sivuilta.