Eilen Kanelin Instagramissa ja Tellonymissä on käyty kiivasta keskustelua siitä, tuleeko ponilla olla itse mahdollisuus vaikuttaa tekemisiinsä ja kuinka laajalti. Olemme halunneet pitää Kanelin somen alustana, jossa kerromme Kanelin elämästä ja kuulumisista ilman, että toisimme sen erityisemmin esiin omia näkemyksiämme koulutuksellisista tai moraalisista hevosiin liittyvistä asioista. Nämä asiat kun eivät ole mustavalkoisia ja on useita tapoja toimia oikein (kuten myös väärin). Hevoskokemusta meidän taustalta löytyy neljännesvuosisadan verran, ja tuona aikana olemme saaneet arvokasta oppia niin ravi- kuin ratsupuolelta sekä nähneet myös, mitkä tavat voivat olla vahingollisia. Siksipä joskus tuntuukin hassulta, kun viestiboksiin kolahtaa ”ei pahalla, mutta” -alkava, mahdollisesti hyvää tarkoittava viesti, joka useimmiten sisältää mustavalkoista, yhteen lähteeseen tai koulutusmetodiin pohjautuvaa ohjeistusta siitä, kuinka milloinkin tulisi toimia. 

Kuva: Noora Leppikangas

Parhaimmat opit hevosen hoitoon, käsittelyyn, kouluttamiseen ja lajinmukaisten tarpeiden huomioimiseen olemme saaneet aikoinamme ravipuolelta, niin sanottujen vanhojen hevosmiestaitojen mukaisesti. Jostain syystä ”hyvät hevosmiestaidot” kääntyvät lukijoiden mielessä helposti toiminnaksi, jossa hevosia systemaattisesti pakotetaan voimalla ja väkivallalla tekemään asioita, vaikka näin ei ole. Perinteiset, hyvät hevosmiestaidot pitävät sisällään taitoa ymmärtää hevosen lajityypillistä käyttäytymistä, kehonkieltä ja sielunmaisemaa sekä taitoa hyödyntää tätä tietoa hevosen kanssa toimiessa ja hevosta kouluttaessa. Hevosta kuunnellaan ja ymmärretään, mutta maalaisjärki on taustalla vahvana.

Perinteisten, kuuntelemalalla ja mallioppimalla hankittujen, hevosmiestaitojen lisäksi pyrimme kehittämään tietotaitoamme jatkuvasti. Luemme paljon tutkimuksia ja artikkeleita hevosen kouluttamiseen liittyen pyrkien kriittisesti soveltamaan oppimaamme käytäntöön. Nykyään onkin hienoa, että vanha arkitieto hevosen käyttäytymisestä ja tarpeista on saanut tuekseen tieteellistä faktaa ja tämän lisäksi on saatu uutta tietoa, joka auttaa meitä parempaan yhteistyöhön hevosten kanssa.

Kuva: Noora Leppikangas


Koemme olevamme erittäin suvaitsevaisia ihmisiä monessakin hevosiin liittyvässä asiassa ja kunnioitamme ihmisten tyylejä kouluttaa hevosiaan. Toisinaan saatamme esimerkiksi kuullun tai somepostauksen perusteella ihmetellä jotain yksittäistä toimintapaa, mutta tiedostamme, että tautalla vaikuttaa yksilöllinen hevonen, tilanne ja miljoona muuta asiaa taustalla, jotka eivät meille välity, mutta jotka hevosen käsittelijä on kyseisessä tilanteessa prosessoinut ja toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Miksi siis jaella ”ei pahalla, mutta” -neuvoja, kun et voi tietää tilannetta. Toki epäkohtiin pitää puuttua ja kritiikkiä saa esittää, mutta tämänkin voi tehdä vastapuolta kuunnellen ja kunnioittaen. Näinhän hevostenkin kanssa toimitaan, kunnioittaen ja kuunnellen, miksi ei siis ihmisten?

Olemmekin jonkin verran huolestuneita siitä, mitä ihmiset ”pinnalla olevista” koulutusmetodeista poimivat. Suurin osa meille tulevasta ”kritiikistä” pohjautuu huoleen siitä, ettemme käytä positiivista vahvistetta (lue tämä postaus, jos olet asiasta huolissasi). Eilen esiin nousi myös hyvää keskustelua siitä, eikö olisi hyvä antaa Kanelille mahdollisuus valita (jos taustat eivät ole sinulle tutut, kurkkaa Instan feedin ratsastuspostaus 3.10)

Tässä postauksessa haluammekin hieman pohtia sitä, kuuluuko valinnanvapaus hevoselle. Tutkimusten perusteella mahdollisuus valita on hevoselle arvokas ja elämänlaatua parantava resurssi. Valinnan mahdollisuus tarkoittaa hevosen kuulemista ja sen mielipiteen huomioimista ja mahdollisuuksien järjestäminen on ihmisen tehtävä – tämä ei vaadi hankintoja, vaan kykyä muuttaa omaa ajatteluaan. Esimerkiksi Kanelin kohdalla pyrimme antamaan sille mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä yhdessä teemme, joten esimerkiksi usein maastoillessa ponin ehdottaessa välipalataukoa annamme sille vapauden poimia löytyneet aarteet parempiin suihin. Toisinaan Kaneli saa myös itse päättää maastoireitin ja vauhdin, ja yllättävää on, että poni usein askeltaa korvat hörössä päättäväisesti tuntemattomille poluille tutkimaan uusia reittejä. Ruohotupsun poimiminen maasta, keskelle metsää pysähtyminen, maisemien töllistely tai extempore vauhtipätkä turvallisella pohjalla ovat ihmiselle pieniä asioita, mutta Kanelille merkityksellisiä tapahtumia. Faktaahan on, että valinnanmahdollisuus lisää hevosten hyvinvointia ja luottamusta ihmiseen, joten tietysti haluamme Kanelille vain parasta.

On myös asioita, joista päättää ihminen. Hevonen voi joutua vaarallisiin tilanteisiin, jos vapaus valita viedään liian pitkälle. Esimerkiksi emme kysy Kanelilta, haluaako se maastoon päähänsä suitset vai kaulanarun, sillä tiedämme, ettemme saisi Kanelia hallintaan yllättävässä tilanteessa pelkällä kaulanarulla. Hevoselta ei myöskään tule kysyä asioita, jotka voivat vaikuttaa sen ”toimivuuteen” haitallisesti. Esimerkiksi tämän keskustelun aloittanut Kanelin eilinen ”kiukuttelu” kentällä on asia, johon terveellä ponilla ei mielestämme ole sanavaltaa vain siksi, että kentällämeno ei huvita. Kentältä ei poistuta maastoon huvittelemaan ponin ”kiukutellessa”, vaan hommia tehdään sen verran, että poni tietää maastoon päästessään pääsevänsä sinne siksi, että homma kentällä sujui, eikä siksi, että se kieltäytyi toimimasta kentällä ja sai tahtonsa läpi.
Kuva: Noora Leppikangas

Mielestämme hevoselta voi ja kannattaa kysyä vain sellaisia asioita, joista se kykenee päättämään ja jotka ovat sille turvallisia. Näitä ovat arkipäivän tilanteet, jotka lisäävät hevosen mielekkyyttä puuhata ihmisen kanssa vapaaehtoisesti ja turvallisesti.  Meille valinnan mahdollisuus ei tarkoita sitä, että Kaneli saisi yksinään päättää asioista (tämä olisi vaarallista ja haitallista), vaan sitä, että luomme ponille tilaisuuksia, joissa sillä on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä yhdessä teemme. Kanelin kanssa tämä on toteutunut siitä saakka kun poni saapui meille ja ujosta karvapallosta onkin kuoriutunut rohkea ja sosiaalinen nuorukainen. Tyytyväisen ja itsevarman ponin kanssa on kiva harrastaa, vaikka toisinaan joudummekin tuottamaan jääräpäiselle Kanelille pettymyksiä. Ajatus ”rakkautta ja rajoja” kiteyttää hyvin sen, kuinka haluamme Kanelin kanssa toimia.
P.s. liitämme tähän loppuun vielä mielestämme hyvän ja tiivistävän artikkelin koskien hevosen valinnanvapautta.