Vastaus kysymykseen: No ei tietenkään saa! Tai jos onkin, sitä ei kannata ainakaan kertoa!
Kanelin ensimmäiset kisat ovat puhututtaneet Instagramin viestiboksissa ja tellonymissä. Tavoitteet ponin ensimmäiselle kisareissulle eivät nimittäin olleet korkealla, vaan toiveena oli välttyä pellenumerolta ja omistaja haaveili erittäin salaisesti jostain edes 53% kieppeillä olevasta suorituksesta. Ponihan sitten yllätti kaikki, käyttäytyi vieraassa paikassa kuin kotonaan (tuomaripäädyssä oli kyllä hieman jännittävää) ja teki oikein tasaisen ja itsensä näköisen radan. Kanelin ensimmäiset seurakisat menivätkin kunnialla läpi, Kaneli nimittäin suoritti radan prosentein 62,368!
Kuva: Krista Rostén. Ratsastaja: Emmi Tuukkanen.
Me omistajat olimme tietysti käsittämättömän ylpeitä Kanelin hienosta käytöksestä kisapaikalla sekä odotukset ylittäneestä suorituksesta, vaikka sijoituksille ei saaduilla prosenteilla vielä päästy. Luokan kaksi muuta osallistujaa nappasivat hitusen paremmat tulokset, mutta sillä ei ole mitään väliä Kanelin tehtyä enemmän kuin parhaansa. Onkin ollut todella ihana lukea seuraajien lähettämiä tsemppejä ja onnitteluita Kanelin nappiin menneiden kisojen osalta, mutta mukaan on mahtunut myös (ehkä hieman perusteetonta) kritisointia. Ajattelimmekin tässä postauksessa avata miksi on hyväksyttävää olla ylpeä omasta ponistaan (vaikka tulisi helpossa luokassa viimeiseksi).
Pari anonyymiä helmeä, jotka saivat meidät pohtimaan, 
olemmeko täysin hölmöjä, kun intoilemme Kanelin kisadebyytistä.
Koska kyseessä olivat Kanelin ensimmäiset kilpailut, ilmoitimme sen helppo D:3 2013 -ohjelmaan Kaneli on kotioloissa tasoltaan kyseistä luokkaa, sillä laukkatyöskentely kentällä on vielä haastavaa. Helppo D -ohjelma on tarkoitettu kisauraansa aloitteleville ratsuille ja ratsastajille, joten tässäkin mielessä se on Kanelille juuri oikea luokka lähteä aloittamaan kilpailu-uraa matalalla kynnyksellä. Meidän mielestämme ei ole mitään hävettävää aloittaa helpoista luokista ponin ehdoilla ja sitä kuunnellen, sillä näin rakennetaan pohjaa kestävälle ja hyviin kokemuksiin pohjautuvalle jatkolle. Kanelihan on vasta viisivuotias, joten siltä ei voi vaatia samankaltaisia asioita kuin vanhemmilta ja pidemmälle koulutetuilta lajitovereiltaan.
Jokainen osallistuu oman tasonsa mukaisiin luokkiin sekä tavoittelee hyviä prosentteja omalla tasollaan. Kanelin taso on tällä hetkellä se, että kilpailuihin lähdetään katselemaan ja harjoittelemaan, ei suorittamaan. Hyvien kilpailukokemuksien hankkiminen on se, mitä helpoista luokista lähdetään hakemaan, eikä mielestämme ole lainkaan huono asia olla tyytyväinen poniin, joka ylittää odotukset ensimmäisellä kisareissullaan. Emmehän edes osanneet haaveilla yli 62% tuloksesta ekoissa ulkopuolisissa kisoissa, vaan ajatuksena oli pelkästään tutustuttaa ponia kilpailutilanteeseen ja saada sille uusi, positiivinen kokemus. Iloa nostaa myös se, että prosenteissa Kaneli ei myöskään hävinnyt juuri lainkaan paremmilleen, joten tietysti olemme äärimmäisen tyytyväisiä tulokseen. Kaneli taapersi hienosti omalla tasollaan ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Kuva: Krista Rostén. Ratsastaja: Emmi Tuukkanen.
On monia tapoja harrastaa hevosia. Joku harrastaa tavoitteellisesti, toinen omaksi ilokseen ja kolmas pelkästään hoitaa. Jollekin harrastuskaveri on ilmaiseksi saatu eläkeläisponi, toiselle jääräpäinen suomenhevonen ja jollekin kallis kilpahevonen. Hienoa tässä lajissa onkin, että jokaiselle löytyy oma tapa harrastaa hevosten parissa ja sellainen hevonen, jonka kanssa harrastaminen tuntuu omalta. Meille se poni on Kaneli, vaikka toisinaan elämmekin pelleshow’n pelossa ja olemme ylpeitä ponin pienistä onnistumisista ❤︎