Mikään ei ole niin kivaa kuin maastoilu! Kanelin kanssa talven maastoilukausi onkin nyt parhaimmillaan. Maa on luminen ja pohja hyvä, joten nyt ollaan viimeinkin päästy laukkaamaan ja ravaamaan kunnolla lumisessa maastossa. Kanelista huomaa selvästi, että maastoilu on sen mielestä hauskaa ja mielenkiintoista, sillä poni viipottaa korvat hörössä eteenpäin ja reagoi pienimpiinkin apuihin. Havaittavissa on myös pientä kierrosten nousemista: kun Kaneli alkaa olla sitä mieltä, että alkukäynnit on kävelty, alkaa se helposti ehdottaa vauhdikkaampaa askellajia ja kun ratsastaja istunnalla ja pidätteellä kertoo, että vielä kävellään, saattaa Kanelilta protestiksi tulla pieni pukki, keulan nosto tai mörön näkeminen pusikossa. Poni kävelee kuitenkin kiltisti niin kauan kuin pyydetään (mutta toiveikkaana ylitulkitsee istunnan ja pohkeiden apuja kaiken varalta) ja vaihtaa reippaampaan askellajiin hallitusti pyydettäessä. 

 © Henna Kerkelä


Kaneli on nuoresta iästään huolimatta maastoillut paljon, sillä ajo-opetimme sen kaksivuotiskeväällä ja siitä asti olemme kärrytelleet sillä maastossa. Ponikin siis tietää, että maastossa ollaan pitämässä hauskaa ja irtautumassa arjesta, eikä sitä pelota lähteä yksin tienpäälle pelkän omistajan kanssa. Kaneli on metsässä lymyävien mörköjen ja muiden otusten lisäksi tottunut liikenteeseen, joten sen kanssa voi maastoilla suhteellisen luottavaisesti. Kuitenkin otamme huomioon, että kyseessä on nuori saaliseläin, joka voi yllättävässä tilanteessa käyttäytyä arvaamattomasti ja varaudumme maastoiluun maalaisjärjellä.

Maastoilemme Kanelin kanssa pääosin yksin, joten maastoon lähtiessämme huikkaamme usein tallityöntekijälle/tallikavereille mihin olemme matkalla – jos vaikka kävisi niin, että poni palaisi talliin ilman ratsastajaa tai jos meistä kumpikaan ei palaisi talliin kohtuullisessa ajassa. Onnettomuuden sattuessa muut tietävät näin, mistä kannattaa lähteä etsimään. Puhelin on myös aina ladattuna taskussa apujoukkojen hälyttämisen varalta.

Maastoon pukeudutaan toki myös turvallisesti. Ratsastajalla on kypärä ja turvaliivi, asiaankuuluvat käsineet ja jalkineet, sekä myös varmuuden vuoksi raippa. Maastossa voi tulla vastaan yllättäviä tilanteita, jolloin riski suistua satulasta kasvaa. Poni saa yllensä normaalin varustuksen lisäksi heijastimet (tarvittaessa myös valoisalla, valkoinen poni ei erotu lumesta). Varusteet kannattaa myös tarkistaa ja huoltaa säännöllisin väliajoin, jotta esimerkiksi ohja tai jalustinhihna ei pääse katkeamaan kesken vauhdikkaan lenkin (tämä on meidän kauhuskenaario, joka tuskin toteutuu, sillä pesemme varusteet joka käytön jälkeen). Satulavyö kannattaa myös huolehtia sopivan kireälle, sillä meidän edellinen maastoreissu oli saada kesken laukkasuoran ikävän käänteen, kun satula alkoi kesken ilopukkisarjan valua eteenpäin, sillä omistaja päätti testata, miltä Kaneli tuntuisi, jos vyön jättäisi reikää löysemmälle kuin yleensä (pro tip: testaa varustemuutokset aina kentällä). Ei siinä auttanut kuin jalkautua, siirtää satula oikealle paikalleen, kiristää vyö oikeasti ja jatkaa laukkailua. Onneksi Kaneli oli viisas ja seisoi kiltisti paikallaan operaation ajan.

 © Henna Kerkelä


Vaikka Kaneli on ”maastovarma”, voi maastossa tulla vastaan vaikka mitä ihmeellistä aina hiihtäjistä moottorikelkkaan, joten ratsastajan on oltava koko ajan tietoinen ympäristössä tapahtuvista asioista ja pystyttävä tarvittaessa hallitsemaan ratsunsa, jos se säikähtää tai innostuu liikaa. Käynnissä Kanelia ratsastetaan maastossa usein pitkällä tuntumalla, jotta poni saa venyttää itseään mahdollisimman pitkäksi. Kanelille on myös jäänyt orimaisia tapoja, joten se rakastaa nuuskia muiden hevosten jälkiä kulkiessaan maastossa. Ravissa ja laukassa puolestaan ponia joutuu toisinaan ottamaan enemmänkin kontrolliin, mutta vauhdikkaampikin meno luonnistuu turvallisesti istunnalla ja kolmipalakuolaimella.

Kanelin kanssa maastoilu on pääasiassa rentoa lenkkeilyä, eikä vauhtia koskaan lisätä, jos tuntuu siltä, että jokin voisi mennä pieleen. Turvallisuus on kaikista tärkeintä maastoillessa nuorella ponilla, emmekä koskaan tee maastoissa mitään sellaista, minkä lopputuloksesta ei voi olla varma. Emme siis suunnittele etukäteen millaisen lenkin teemme, vaan menemme täysin ”perstuntumalla”. Jos Kaneli on ylikierroksilla ja heittää vuoroin etu- ja takapäätä ilmaan, ratsastetaan käynnissä (alkeisväistöt, mutkittelu, temmonvaihtelut) ja jos poni puolestaan tuntuu innokkaalta, mutta ratsastettavuudeltaa hyvältä, saatetaan ravia ja laukkaa ottaa enemmänkin. Laiskalla tuulella ollessaan Kaneli saa kävellä ja hölkkäillä rennosti. Näin maastoilusta jää Kanelille hyvä mieli ja poni lähtee jatkossakin mielellään töihin.

Sen lisäksi, että maastoilu on kivaa, kehittää se myös ratsua. Maastossa pohjat ja olosuhteet ovat monipuolisemmat kuin kentällä ja maneesissa. Maastoillessa ponin tasapaino, kordinaatiokyky ja lihasvoima paranevat ja esimerkiksi takaosa vahvistuu. Kaneli tykkää erityisesti ylämäkiin kiipeilystä, joten saa nähdä, millainen lihaskimppu ponista tulee, jos se pääsee säännöllisesti harjoittelemaan kiipeilyä!