Kevään mittaan olemme kypsytelleet päätöstä Kanelin ruunaamisesta. Vaikka poni toimii meillä varsin hyvin orinakin, on harrasteorin pidossa aina riskinsä. Varsinkin viime keväänä meidän omistajien ollessa viikot opiskelu- ja työpaikkakunnilla huoli ponista oli arkisin kova. Aktiivisena ponina Kaneli kaipaa todella paljon tekemistä niin fyysisesti kuin henkisestikin tai se alkaa kerätä turhaa energiaa, joka purkautuu tietysti negatiivisena käyttäytymisenä. Muutoinkin murkkuikä tuntuu kolkutelleen Kanelilla koko kevään ajan ja se onkin testannut muita ihmisiä täysin arkisissa tilanteissa. Vastuu ponista on aina sen omistajilla, joten olemme joutuneet pohtimaan, mitä tapahtuu pahimmillaan jos poni yrittää päästä sitä käsittelevien ihmisen niskan päälle hormonihuuruissaan sekä sitä, saako nuori poni riittävästi reipasta liikuntaa pysyäkseen tyytyväisenä ja tasaisena.
Kanelillahan ei ole minkäänlaista jalostusarvoa, koska se on ristetytysponi. Olimme kuitenkin luvanneet sitä täksi kesäksi astutukseen ajatuksenamme ruunata poni vasta syksyllä. Kanelin oli kuitenkin hankala ottaa lunkisti sen luona vierailleen Ella-tamman kanssa (hän ei ollut herrasmies) ja koska meillä ei kotona pihatotallilla ole sopivia tiloja esimerkiksi liinoissa astutukseen, päätimme viheltää pelin seis ja aikaistaa ruunauspäätöstä. Alkukesä oli ajankohtana muutenkin sopiva, koska orin hormonit eivät suinkaan poistu elimistöstä ruunauksen yhteydessä, vaan kestää yhdestä kuuteen kuukautta, ennen kuin poni on täysi ruuna.

Miksi sitten halusimme ruunan syksyksi? Syksyn myötä Kanelin tallipaikka tulee vaihtumaan (tallipaikkasopimus on kirjoitettu jo toukokuussa, arvatkaa oliko vaikea olla tästä hiljaa) ja koska uudella tallilla on tuntitoimintaa ja tammoja, olisi meiltä todella edesvastuutonta puksuttaa orilla maneesissa muiden seassa. Mitä jos joltakulta pääsisi tamma irti? Mitä emme itse olisi tallilla ja joku loukkaantuisi? Muuttoon mennessä poni ehtinee siis ainakin hieman tasoittua ja pääsee tutustumaan uuteen elinympäristöönsä ilman stressiä tammoista. Nyt teitä alkoi varmasti kiinnostaa mille tallille Kaneli muuttaa, mutta paljastamme tämän vasta kun laidunloma loppuu ja muutto uudelle tallille tapahtuu.
Koska olimme yksimielisiä siitä, että suunnitelmiin kannattaa tehdä pikku muutos ja Kaneli ruunataan jo aiemmin, soitimme Oulun Hevosklinikalle ja varasimme ajan toimenpiteeseen. Halusimme, että Kaneli ruunataan klinikalla, sillä se on steriilimpää. Suljettu ruunaus pienentää haavan infektioriskiä sekä riskiä nivustyrään ja on muutenkin helpompi jälkihoitaa, joten korkeammasta hinnasta huolimatta halusimme ehdottomasti hoitaa toimenpiteen klinikalla.

Maanantai

Ruunauspäivää edeltävänä iltana kävimme hakemassa trailerin lainaksi ja testasimme, kuinka lastaus ja matkustus sujuvat. Kanelin edellinen trailerimatka oli sen tullessa meille kolme vuotta sitten, joten meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta siitä, millainen lastautuja ja matkustaja Kaneli on (kasvattajan mukaan poni tosin matkusti pikkuvarsana hyvin). Lastauksessa ei ollut mitään ongelmaa, vaan Kaneli paineli suoraan koppiin (joskin hieman ihmetellen). Matkustamisessakaan ei ollut ongelmaa kun ajoimme pihaa ympäri poni kyydissä, joten laitoimme ponin yöpuulle ja herätyskellon soimaan aamuneljältä. 

Tiistai


Aamulla matkaanlähtö sujui ongelmitta ja jännityksestä huolimatta muistimme pakata mukaan kaiken tarpeellisen. Kaneli oli hieman kiukkuinen aikaisesta herätyksestä, mutta meni vauhdilla traileriin ja matka alkoi. Koska kyseessä oli Kanelin ensimmäinen pitkä matka kolmeen vuoteen, olimme varanneet 1,5 tunnin matkaan 3 tuntia aikaa yllätysten varalta. Aluksi pysähdyimmekin useamman kerran P-paikalle tarkastamaan ponin mielialan, mutta koska mitään katastrofia ei sattunut ja Kanelia ei vaikuttanut stressaavan, ajoimme loppumatkan yhtä soittoa. Perillä klinikalla olimme noin tunnin etuajassa, mutta se ei  haitannut, sillä saimme rauhassa huoltaa ponin ja stressailla operaatiosta.
Klinikan auetessa kävimme ilmoittamassa Kanelin saapuneeksi ja poni pääsikin oitis klinikkatalliin valmistautumaan toimenpiteeseen. Ennen ruunausta ponille tehtiin rutiinitoimenpiteet, kuten sydämen kuuntelu ja kuumeen mittaaminen sekä penisiliiniallegiatesti. Seuraavaksi meille jo kerrottiinkin, että Kaneli leikattaisiin pian, joten saisimme mennä pariksi tunniksi omille teillemme ja meille soitettaisiin, kun Kaneli on valmis lähtemään kotiin. Leikkaus sujui erittäin hyvin ja juuri kun saimme lounaan syötyä ja kahviteltua meille soitettiin, että poni on valmis lähtemään kotiin. Klinikalta vinkkaan siirtyi oppikirjan mukaan operoitu tuore ruuna, joka oli vielä vahvasti rauhoittavan vaikutuksen alla.
Kotimatkan päätöspisteenä ei ollutkaan meidän kesäpihatto, vaan Kaneli pääsi viettämään sairaslomaansa vuokratallille, jolla se oli edeltävätkin talvet asunut. Väsynyt poni jäi karsinaan lepäilemään kun me omistajat kävimme palauttamassa vinkan ja järjestämässä Kanelin lääkkeet sopivaan paikkaan satulahuoneessa. Ensimmäinen päivä ruunana sujui hyvin: leikkauksen jälkeen poni sai luvan syödä neljän tunnin kuluttua ja ruoka maistui hyvin. Illalla Kaneli sai myös ensimmäisen antibioottinsa, ja lääke hujahti ponin suuhun kuin suurikin herkku. Ilta menikin kokonaan tallilla, ja koska poni oli hyvävointinen, jätimme sen yöksi nukkumaan. 


Keskiviikko
Ruunauksesta seuraavana aamuna poni oli edelleen hyvävointinen ja se söi ja joi reippaasti. Yön aikana kakkaa ja pissaa oli tullut hyvin ja poni oli normaalilämpöinen, joten kaikki vaikutti normaalilta. Päiväheiniä poni alkoi mussuttaa tyytyväisenä, mutta kun parin tunnin päästä tulimme tarkastamaan ponin vointia, huomasimme, että lähes puolet heinästä oli syömättä. Kaneli ei ole koskaan jättänyt ruokiaan syömättä, joten hälytyskellot alkoivat oitis soida. Soitimme eläinlääkärille, joka kehotti antamaan Kanelille toisen annoksen kipulääkettä ja tarkkailemaan tilannetta parin tunnin välein. Paria tuntia ei ehtinyt kulua, kun Kaneli jo näykki kylkiään ja halusi makuulle, joten soitimme uudelleen eläinlääkärille, joka antoi luvan mennä kävelyttämään Kanelia tikeistä huolimatta siihen saakka, kunnes hän ehtisi paikalle. Ensiapuna kävelytys toimi mainiosti. Aluksi Kaneli pääsi makuulle asti kerran, mutta nousi ylös kun sitä napakasti pyydettiin ja käveli tämän jälkeen kivuista huolimatta kiltisti eläinlääkärin tuloon saakka.
Eläinlääkäri vahvisti epäilyksemme: Kanelilla oli lievä ähky tekemässä tuloaan. Ponin syke oli hieman normaalia korkeampi, mutta suoliäänet kuuluivat hyvin. Koska Kaneli oli juonut huonosti ja ripuloinut iltapäivän aikana, annettiin sille nenä-mahaletkun kautta muutama litra nesteytystä sekä vahva kipupiikki. Loppuillaksi ja yöksi  eläinlääkäri määräsi kävelytystä, sillä leikkaushaavat olivat siistit ja hyvin parantumaan lähteneet. Yö sujuikin vuoroin tunnin nukkumisella ja tunnin poninhoidolla, pääasia oli, ettei ähky pääsisi pahenemaan. Aamuyöstä ponin vointi oli jo selvästi kohentunut, sillä se halusi itse syömään ja juomaan, kakkasi normaalisti ja käveli reippaasti. Pahin vaihe saatiin onneksi selätettyä!
Torstai


Torstaiaamuna poni oli edelleen nuupea yön valvomisesta ja ähkyilystä, mutta söi ja joi mielellään päästessään ulkotarhaan. Sairaskarsinassa seisoskelu ei selvästikään sopinut ponille, joten ähkyriskin pienentämiseksi saimme luvan pitää Kanelia pieniä aikoja sairastarhassa muutamaa päivää aikaisemmin. Torstaina aamupalan jälkeen Kaneli pääsi vielä painesiteiden poistoon. Olimme jo varautuneet siihen, että Kaneli ei anna koskea leikkausalueeseen ilman rauhoitusta, mutta poni antoi omistajan poistaa painesiteet hienosti tikkien päältä. Ruunaushaavat olivat todella siistit ja hyvin parantuneet, mistä olimme todella iloisia. Torstaina ponia kävelytettiin varuiksi pitkin päivää, mutta yöllä tallille ei tarvinnut enää raahautua tunnin välein, sillä ponin elintoiminnot ja ruokahalu olivat normaalilla tasolla.


Viikonloppu
Perjantaina poni oli jo entisellään, joten viikonloppu sujui hyvissä merkeissä. Leikkaushaavat näyttivät siisteiltä ja hyvin parantuneilta ja Kanelin yleisolemus oli pirteä ja reipas. Sunnuntaina poni sai lääkekuurinsa viimeisen antibiootin sekä kipulääkkeen, mutta ponin ruumiinlämpöä tulee seurata rutiininomaisesti vielä viikon ajan. Kuumeen mittaaminen on Kanelista inhottavaa, mutta onneksemme se antaa hoitaa toimenpiteen ainoastaan hapanta naamaa näyttämällä ja häntää viuhtomalla. 


Tuleva viikko
Tänään maanantaina poni saa muuttaa takaisin pihattotallille. Laitumelle poni ei pääse oitis rallittamaan, vaan sille on rajattu pienempi jaloittelutila tallin edustalle. Näin energiaa ei mene riekkumiseen, mutta poni saa silti tarpeeksi käyskentelyä, ilman, että tikit posahtavat auki tai että ähky uusisi. Tulevan viikon Kaneli saa vielä lepäillä ja toipua, mutta juhannuksen jälkeen palaamme rauhallisesti takaisin normaaliarkeen aloittaen kevyistä ajolenkeistä.
Mitä odotamme jatkolta?

Nyt kun Kaneli on ruunattu, vähenee ainakin omistajien steressi siitä, kuinka poni pärjää muiden kanssa (tai muut ponin). Ruunaus tuo toivon mukaan Kanelille sellaista yleistä tasaisuutta ja varmuutta, että uskallamme alkaa jossain vaiheessa tulevaisuutta kaavailemaan sille sopivan ratsastajan löytymistä. Toivomme kuitenkin, ettei ponista tule laiskaa ja mukavuudenhaluista laahustajaa, vaan korkea työmoraali, vauhti ja into sekä pilke silmäkulmassa säilyvät ponissa. Syksyn tullen odotamme, että Kaneli pääsee tutustumaan maneesi-elämään sekä maastoiluun yhdessä muiden hevosten kanssa ja uskomme, että Kanelin on helpompi nauttia ponikavereiden seurasta kun se on ruuna.