Kaneli sai viimeinkin ensimmäisen satulansa. Musta-ruskea Stübben Rex istuu ponin selkään kuin valettu (ainakin tällä hetkellä) ja 15″ istuin on sopiva aikuiselle ratsastajallekin. Satula löytyi Facebookin satulanmyyntiryhmästä eikä postitusrumbaan tarvinnut lähteä, sillä myyjä sattui asumaan toisen omistajan kanssa samassa kaupungissa. 

Kaneli ensimmäinen oma satula: Stübben Rex 15″.  Kaverikseen satula sai tietysti jo Helmikuussa ostetut Freejumpit, Pfiff Platin jalustinremmit, Hööksin anatomisen nahkavyön sekä Kingslandin ponihuovan.

Pääsiäisenä Kaneli sai viimein satulan selkäänsä. Poni ei välittänyt satulasta tai satuloinnista mitään, onhan sillä ajettu jo pari vuotta ja se on tottunut valjaisiin sekä kyljillä lepääviin ohjiin ja aisoihin. Kanelin ratsastajaan totutushan aloitettiin jo hiihtolomalla, jolloin Anni kävi kahdesti ponin kyydillä ilman satulaa ratsastamassa käyntiä, liikkeellelähtöjä ja pysähdyksiä juoksutusliinan päässä. Jo tuolloin osoittautui, että poni on erittäin herkkä istunnalle eikä jännitä ratsastajaa.

Pitkäperjantaina ponikokoisen omistajan loman vuoksi käynnistyi Kanelin nelipäiväinen ”ratsastuskurssi”. Ponin puoliylläpitäjä Laura oli lupautunut avustajaksi, joten satulointi oli suoritettu nopeasti kahden ihmisen voimin ja pian lähdettiinkin kentälle. Koska kenttä oli vielä melko kurainen, suoritettiin päivän ratsastus juoksutusympyrällä, joka onneksi oli jo kuivunut. Muutaman onnistuneen selkäännousuharjoituksen jälkeen totesimme, että poni on täysin tilanteen tasalla (joskin innokas) ja kuski jäi selkään.  Aluksi Kanelia ratsastettiin voltilla liinaa pitelevän Lauran ympärillä ja volttia suurennettiin asteittain sitä mukaa kun kävi selväksi, että poni ei yritä hankkiutua ratsastajasta eroon sinkoamalla pukkirodeoon tai tekemällä mitään muutakaan riskialtista. Koska poni oli aivan supermotivoitunut ja kuuliainen, löysättiin liina jo muutaman kierroksen jälkeen ja Kaneli pääsi kentälle ratsastajan kanssa kaksin. Perjantain ratsastuksessa keskityttiin ainoastaan käynnin tasaisuuteen, tahtiin ja tempoon sekä siihen, että poni on tasaisesti pohkeiden ja ohjien välissä. Poni suoritti siltä vaaditut pyynnöt hienosti, joten suunnilleen kahdenkymmenen minuutin operoinnin päätteeksi poni ohjattiin kaartoon ja kuski laskeutui selästä (Kaneli muuten osasi seisoa hienosti paikoillaan alastulon ajan!). Harjoittelun päätteeksi sekä poni että ratsastaja olivat tyytyväisiä, joten harjoituksia päätettiin jatkaa heti seuraavana päivänä.

Lauantaina Kaneli klipattiin ennen selkäännousua, jotta työskentely olisi mukavampaa ilman paksua pörröturkkia. Tälle päivää tallille ei saatu hevosmiestaitoista avustajaa mukaan, joten omistaja oli yksin ponin armoilla. Satulointi sujui tuttuun tapaan muitta mutkitta ja kentälle mennessä poni oli innosta piukeana. Kanelista irtosi muutama omatoiminen laukka-askel, pystyynnousu ja ilopukki ennen kuin ratsastaja kiipesi selkään, mutta ratsastuksen ajan poni toimikin kuin enkeli. Ratsastusaikaa lisättiin lauantaina noin kymmenellä minuutilla, eli päivän harjoitus kesti puolisen tuntia. Ratsastuksen aikana keskityttiin edellisenä päivänä harjoiteltuihin perusasioihin käynnissä sekä joukkoon lisättiin pysähdyksiä ja peruutuksia aivojumpaksi. Kaneli toimi jälleen aivan loistavasti, joskin käyntiä on ratsastettava vielä todella matalassa muodossa. Satulasta jalkautuminen onnistui avustajan puutteesta huolimatta hyvin, vaikka Kaneli ei vielä olisi malttanutkaan lopettaa. Loppupäiväksi poni pääsi tarhaamaan Kallen kanssa ja illalla vuorossa oli vielä vetreyttävä irtojuoksutus energioiden päästelyyn.


Sunnuntaina poni ratsastettiin iltapäivällä. Kanelin mielestä ratsuilu on ilmeisen mukavaa puuhaa (hän saa paljon kehuja taitavuudestaan), sillä poni suorastaan sinkosi tallista kentälle ja ennen sen oli jälleen pakko ottaa muutama intopiukea laukka-askel ja malttamaton pystyynnousu. Pienen rauhoittavan maastakäsin kävelytyksen jälkeen oli selkännousun vuoro ja Kaneli seisoi kiltisti paikoillaan. Alkuun poni oli todella energinen ja tuntui, että se saattaisi ottaa äkkilähdön pukkirodeoon koska tahansa. Herkkää ja energistä poni oli onneksi helppo ratsastaa istunnalla pienestä kierrosten otosta huolimatta ja pian Kaneli rauhoittuikin, vaikka esittelikin vielä hienosti edellisenä päivänä oppimiaan pysähdyksiä ja peruutuksia ilman ratsastajan pyyntöä. Pienen innostumisen jälkeen Kaneli keskittyi hienosti työskentelyyn ja kanavoimaan energiansa ratsastajan pyytämällä tavalla. Koska poni tuntui hyvältä ja sillä selvästi oli menohaluja, otettiin molempiin suuntiin pari ravipätkää ja Kaneli oli aivan superhieno! Loppukäynnit pääsi kävelyttämään jälleen mukana avustamassa ollut Laura selästä käsin ja omistaja pääsi tarkkailemaan ponin liikkumista sivustaseuraajana. Hieno Kaneli sai harjoitusten jälkeen vielä paljon rapsutuksia ja pääsi viettämään loppuillan tarhaan.


Pääsiäisloman viimeinen ratsastus suoritettiin jo maanantaiaamuna ennen omistajan lähtöä takaisin Etelä-Suomeen töiden pariin. Lyhyt, noin 20 minuutin mittainen ratsastus piti sisällään kertauksen tähän mennessä opituista asioista ja kuuliainen Kaneli meni kuin vanha tekijä. Yhteensä kuuden ratsastuskerran päätteeksi Kaneli on osoittautunut todella kivaksi pikkuponiksi myös selästä käsin: se on nöyrä ja miellyttämisenhaluinen, mutta varsin virkeä tapaus. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.


Nyt Kaneli on kesälomaan asti tauolla ratsastusasioista. Ponia on tarkoitus ajaa mahdollisimman paljon kevyttä hölkkää ja hieman pidempää matkaa (onneksi pohjat paranevat koko ajan). Kesällä ponin muuttaessa laiduntamaan ja pihattoon omistajien lapsuudenkotiin on tarkoituksena ajamisen lisäksi ratsastaa mahdollisimman paljon maastossa treenaten ponin ratsastukseen käytettävää lihaksistoa sekä opettaa poni kulkemaan kaikissa askellajeissa (poislukien kiitolaukka :D).