Poneilla on usein hyvälaatuiset ja vahvat kaviot, ja näin on myös Kanelin kohdalla. Kaneli on elänyt koko elämänsä kengättömänä, emmekä aio sitä ainakaan toistaiseksi kengittää. Syitä tähän on useita:
Kenkä estää kaviomekanismin toiminnan
Kavion tehtävä on turvata ponin jalkojen verenkierto ja aineenvaihdunta. Toisin kuin voisi luulla, säde ei ole se osa, joka pumppaa verta jalkoihin, vaan itse kavio (joka siis on täynnä hermoja ja verisuonia) laajenee ja supistuu hevosen liikkuessa. Kengitys siis estää kaviomekanismin normaalin toiminnan, haurastuttaa kaviota sekä hidastaa kavion luonnollista kasvua. Kengätön myös palautuu rasituksesta nopeammin, sillä toimiva kaviomekanismi huolehtii koko jalan aineenvaihdunnasta (hyvät loppuverryttelyt riittävät pitämään kengättömän harrasteponin jalat kunnossa, linimenttejä, kylmäystä ja liikunnan jälkeistä suojitusta ei siis tarvita niin paljoa).
Kenkä estää iskunvaimennuksen toiminnan
Kun ponin kaviomekanismi ei toimi, myös iskunvaimennus puuttuu. Zürichin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan asfaltilla kävellessä kengällisen hevosen koko jalan tärähdys on 80% suurempi kuin kengättömän. Kengättömyys siis suojaa ponin jalkojen jänteitä ja niveliä. Ponin käyttö- ja elinikä siis pitenevät ,kun jalat pysyvät kunnossa. Kanelin jalkojen iskuvaimennuksesta huolehdimme kangättömyyden lisäksi käyttämällä suojia (peukutus Zandonalle superhyvistä ponisuojista!) kaikenlaisessa liikunnassa, sillä toivomme sille mahdollisimman pitkän ja terveen elämän. 

Kengättömyys edistää mahdollisuutta elää luonnollisemmin
Ilman kenkää poni tuntee paremmin, millaisella alustalla se seisoo. Tämä on saaliseläimen selviytymisen kannalta olennaista ja kengättä jättäminen lisää ponin mahdollisuuksia elää mahdollisimman lajityypillistä elämää. Lisäksi kengätöntä uskaltaa tarhata muiden lajitovereiden kanssa, sillä kengätön ei pääse leikkiessä vahingossakaan vahingoittamaan toisia kovilla potkuilla tai hokeilla. 
Kengätön on varmajalkaisempi
Koska kengätön tuntee alustan paremmin, pystyy se liikkumaan luottavaisemmin ja varmajalkaisemmin. Lisäksi askellus paraneeeivätkä lika ja tilsatkaan eivät tartu kengättömään kavioon yhtä helposti kuin kengälliseen. 
Kengättömyydessä toki on huonotkin puolensa. Ensimmäisenä mieleen tulee vuosittain eteen tuleva pulma, nimittäin kelirikko: koska kengättömälle ei saa hokkeja, ei liikuntaa voi harrastaa liukkailla keleillä. Myös riskit liukastua tarhassa tai matkalla tarhaan/talliin ovat suuremmat. Toisaalta kengätön tuntee paremmin maan liukkauden jalkojensa alla, joten se osaa myös olla varovaisempi ja katsoa mihin astuu. Raha ei myöskään koskaan saa olla syy pitää ponia kengättä: usein varsinkin pienten ponien ja harrasteratsujen kanssa törmätään siihen, että eläin pidetään kengättä, koska se on halvempaa ja vuolun ”voi tehdä itse”. Kengättömän ponin kavioiden hoito on yhtä tärkeää kuin kengällisen ja se tulee tehdä aina ammattikengittäjän toimesta. Itse emme uskalla (emmekä halua) koskea Kanelin kavioon muuta kuin pakon edessä, muutoin kengittäjä vuolee ponin kaviot säännöllisesti.


Täytyy kuitenkin muistaa, ettei kengättömyys sovi kaikille yksilöille. Ponit, joiden jalka-asennoissa on vikaa tai joiden kaviot kuluvat raskaan liikunnan vuoksi turhankin nopeaa tulee pitää kengässä. Kengällä (ja ammattitaitoisella kengittäjällä) virheasentoja voidaan korjata ja raskaassa treenissä oleva kilpahevonen voi vaatia treenistä (ja pohjasta) johtuvan kavion kulumisen vuoksi rautaa hidastamaan kulumista.

Kuvat: Sofia Kuusela @hskphotography
Kanelin kanssa kengättömyys on ollut selkeästi oikea päätös. Ponin kaviot ovat vahvat ja terveet, eikä niissä ole merkkejä minkäänlaisesta hauraudesta. Liikunta erilaisilla pohjilla sujuu hyvin, eikä jaloissa ole koskaan ollut minkäänlaista moittimista. Toivotaan, että jatko sujuu yhtä hyvin ponin jalkojen terveyden osalta!