Olemme saaneet kuulla paljon kysymyksiä siitä, miksi ostimme ponin, vaikka olemme aikuisia. Monet tuntuvat kauhistelevan myös sitä, että mitä ponin kanssa oikein teemme, kun se todennäköisesti jää liian pieneksi meidän kummankaan omistajan aktiiviseen ratsastuskäyttöön. Tässä postauksessa valotamme hieman ponin omistamisen syitä ja hauskuutta näin aikuisen näkökulmasta.


Kun ostimme Kanelin reilut kaksi vuotta sitten, useat kommentoivat honteloa 9kk ikäistä ponivarsaa ”Eiks toi oo vähän liian pieni teille?” tai ”Mitä te tolla miniponilla teette?”. Tuntuu hieman hassulta, että hevosihmisten tarvitsee edes kysyä tällaista, sillä jokainen varmasti tietää, että hevosen omistaminen on suurimmaksi osaksi kaikkea muuta kuin ratsastusta. Kanelin kanssa alusta asti selvää oli, että sen kanssa tullaan touhuamaan monipuolisesti kaikenlaista: maastakäsin työskentelyä, ohjasajoa, ajamista ja tulevaisuuden suunnitelmissa siintää myös se paljon kauhisteltu ratsastus sekä mahdollisesti myös valjakkoajon testaaminen. Nyt myös ponin ollessa kolmivuotias ja huomattavasti kookkaampi ja jykevämpi on selvää, että 50-kiloinen, sopusuhtainen ja osaava ratsastaja ei tule olemaan ongelma kun ratsastuksen aika koittaa.

Näitä samoja asioita mitä ponin kanssa harrastamme voisi tietysti harrastaa hevosellakin, mutta jokin poneissa silti viehättää meitä aikuisiakin. Suomessa on monia hienoja ja laadukkaita poneja, jotka omistaa aikuinen. Käsitys siitä, että ponit olisivat jollain tavalla huonompia kuin hevoset elää silti vahvana, vaikka fakta on, että yhtä paljon se poninkin elättäminen ja sen kanssa harrastaminen maksaa. Tietysti kooltaan pienemmät ponit asettavat vaatimuksia ratsastajan koolle, eivätkä usein yllä kapasiteettinsa puolesta ratsastuksessa sinne GP-radoille kisaamaan, mutta tarvitseeko kaikkien sinne edes tähdätä? Ravipuolella a-poneilla saa ajaa kilpaa täysi-ikäisyyden kynnykselle saakka, mutta parhaimmillaan hevosvauhtia päästelevää (ja yhtä laadukasta valmennusta kaipaavaa) b-ponia saa ohjastaa aikuinenkin.


Meidän tavoitteet eivät Kanelin kanssa todellakaan ole kilpailemisessa missään lajissa (risteytysponilla ei ole ravikilpailuoikeutta ja ratsastuksessa poni tuskin koskaan tulee kisaamaan kakkostasoa korkeammalla). Poneilta kuitenkin löytyy pilkettä silmäkulmasta, mikä tekee harrastamisesta palkitsevaa. Jääräpäisen, omaa tahtoa pursuavan ja kujeilevan ponin kanssa eläminen vaatii omistajalta erilaisia ominaisuuksia kuin hienon kilpahevosen omistaminen, mutta tärkeintä on, että jokainen löytää itselleen sopivan hevosen tai ponin, jonka kanssa kokea harrastuksen ilot ja surut. Itse menemme tallille rentoutumaan, irtautumaan arjen kiireistä ja opiskelustressistä, joten on ihanaa, kun saa touhuta ponin kanssa vailla paineita. Myös Kaneli vaikuttaa erittäin onnelliselta kun on päätynyt kahden ponihullun aikuisen omistukseen, mikä on meille pääasia.

Ennen kaikkea tärkeintä on siis osata valita juuri sellainen hevonen tai poni, mikä itselle tuntuu hyvältä. Poninomistajana on osattava hyväksyä myös se, ettet välttämättä ole sopivan kokoinen ratsastamaan ponillasi. Tällöin on keksittävä ponin kanssa muuta tekemistä tai hankittava ponille sopiva ratsastaja.  Pienelle ja kevyelle aikuiselle poni voi toisinaan olla parempikin vaihtoehto kuin iso hevonen, sillä kuten myös liian pieni poni, myös liian suuri hevonen voi tehdä hallaa istunnalle ja ratsastustaidoille. Suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan ajamista, sillä vaikka kärryillä istuminen saattaa tuntua tylsältä, on ajaen maastoilu aivan yhtä ihanaa kuin ratsainkin! Esimerkiksi Kanelista huomaa selvästi, että päätös opettaa poni kärryttelyyn osui nappiin kun poni viilettää metsäpolulla korvat hörössä ja häntä tötteröllä.

Kuvat: Sofia Kuusela @hskphotography

Hevoset vastaan ponit -asettelun syytä on hankala ymmärtää. Vaikka omistamme ponin, emme kyseenalaista jonkin muun päätöstä hankkia hevosta tai vaikkapa muulia ja myös meillä haaveissa siintää myös isomman kaviokkaan hankkiminen ja tavoitteellinen ratsastusharrastus kaukaisessa tulevaisuudessa (vasta kun molempien yliopistot on käyty loppuun!). Aikuisena poninomistajana silti välillä miettii, onko ponien panettelun syynä kateus siitä, että ponin kanssa harrastaminen kaikissa lajeissa on oikeasti hauskaa, sillä ilman huumoria ja kommelluksia siitä ei muuten selviäisi. Kukaan tuskin harrastaa ponilla hampaat irvessä, vaan poni on lisäksi ystävä ja perheenjäsen. Jokaisen kannattaakin muistaa, että toisen rakkaan hevosen tai ponin merkityksen kyseenalaistaminen tuntuu usein pahalta omistajasta, oli sitten kyseessä minkä rotuinen tai kokoinen kaveri tahansa. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja siihen itselleen tärkeästä hevosyksilöstä nauttimiseen.

Ponit sykähdyttävät aivan eri tavalla kuin hevoset. Ehkä siksi, että ponit ovat söpömpiä, tuhmempia ja huumorintajuisempia kuin hevoset yleisesti. Tallille on kiva saapua, kun portille vastaan tulee hörisemään lyhytjalkainen pilkullinen kaveri, jolla on pilkettä silmäkulmassa ja joka keksii jatkuvasti uusia kujeita. Toivomme silti, ettei Kaneli opettele enempää karkaamistemppuja!